Askarrellaan yhdessä auringonkukka. Auringonkukka on Ukrainan kansalliskukka. Tarvikkeet: ruskeaa pahvia / kartonkia, keltaista kartonkia / paperia, liimaa, kyniä. 1. Aikuinen voi leikata pahvista ison ruskean ympyrän valmiiksi. 2. Osallistujat (lapset ja aikuiset) piirtävät jokainen oman kätensä kuvan keltaiseen pahviin ja leikkaavat ne irti. Pieniä lapsia autetaan, isommat voivat tehdä itsenäisesti. Leikattuihin kädenjälkiin voidaan kirjoittaa esimerkiksi ajatuksia unelmista ja toiveista tai muusta valitusta teemasta. Ajatukset voivat liittyä myös esimerkiksi vahvuuksiin. Kädenjäljet liimataan ruskean ympyrän reunoille kukan terälehdiksi. Kukan voi laittaa esille yhteiseen tilaan muistuttamaan siitä, että emme ole yksin, vaan yhdessä!

Levittäkää paperi lattialle tai suurelle pöydälle ja luokaa yhteinen piirustus. Teemoja voivat olla vaikkapa merenalainen maailma, eläintarha tai kukkaketo. Mikäli ryhmä on monikulttuurinen, voitte kirjoittaa piirustukseen myös sanoja eri kielillä (aurinko, kukka, pilvi).

Leikkijät istuvat piirissä. Jokainen kuiskaa sekä vasemmalla että oikealla puolella istuvalle naapurille eri sanan (asian tai esineen nimen). Kun kaikki leikkijät ovat saaneet kaksi sanaa, lausuu kukin vuorollaan saamansa sanat ääneen ja mainitsee yhden yhtäläisyyden ja yhden eron sanojen välillä. Jos sanat ovat esim. vene ja kynä, yhtäläisyydeksi voi sanoa, että molemmat ovat puisia ja eroksi että toisessa voi istua. Jos joku ei keksi yhtäläisyyttä tai eroa, muut auttavat.

"Yks' kaks' kolme, istu isän polvelle. Äiti sanoi älä istu, isä sanoi istu vaan. Näin sitä istutaan." Kävellään piirissä kädet ristissä ja hoetaan lorua. Lopussa hiivitään ja mennään nopeasti kyykkyyn, kun sanotaan lorun viimeinen sana.

Leikkijät asettuvat selät vastakkain ja toinen ottaa käteensä jonkin esineen (esim. kynä, pehmoeläin tai vaikka kahvakuula). Esine lähtee kiertämään ympyrää: toinen antaa esineen toiselle sivukautta ja saa sen takaisin toiselta sivulta. Vaihdetaan suuntaa ja hetken päästä liike muuttuu ylhäältä alas liikkeeksi: ojennetaan esine pään päällä ja otetaan jalkojen välistä vastaan. Musiikkia voi laittaa taustalle ja nopeuttaa liikettä, kun alkaa sujumaan. Sopii aikuisille myös taukoliikkeeksi, hyvä kiertoliike selälle. Nauruvaroitus :)

Harjoituksessa tutkitaan ja havainnoidaan ympäristöä sekä erilaisten paikkojen herättämiä tunteita ja tuntemuksia. Opetellaan käyttämään kameraa tai tablettia havaintojen dokumentointiin ja tunnetiloja kuvaavien valokuvien ja videoiden ottamiseen. Otetaan selvää, miten omaa ympäristöä voi tehdä yhdessä viihtyisämmäksi. Lämmitelkää ryhmän kanssa aluksi juttelemalla ja näyttämällä, miltä erilaiset tunteet tuntuvat omassa kehossa ja mitä ajatuksia mieleen tulee, kun ajattelee erilaisia tunteita. Tunteita läpikäydessä voitte hyödyntää valmiita tai itsetehtyjä tunnekortteja, jotka kuvaavat esimerkiksi iloa, pelkoa, hämmästystä, kiukkua, riemua, ärsytystä, innostusta, ylpeyden tai turvallisuuden tunnetta. Miltä erilaiset tunteet omassa mielessä ja kehossa tuntuvat: naurattaako, itkettääkö, kutitteleeko vatsanpohjalla, kipristeleekö varpaita, alkavatko jalat tutista, ummistuvatko silmät, tekeekö mieli pomppia, halata tai taputtaa? Mitä muita eri tunteiden aiheuttamia reaktioita keksitte? Voitte käydä läpi myös erilaisia aisteja, jotka auttavat havaintojen tekemisessä. Miltä eri tiloissa tai paikoissa näyttää, tuntuu, tuoksuu ja kuulostaa? Harjoituksessa lasten tehtävänä on tutkia ja dokumentoida pareittain, millaisia paikkoja päiväkodista tai lähiympäristöstä löytyy ja mitä tunteita ne lapsissa herättävät. Parit päättävät, minkä paikan, tilan tai kohdan he haluavat päiväkotiympäristöstä valokuvata ja miten kuvalla tai lyhyellä videolla voi kuvata paikan aiheuttamaa tunnetta tai aistimuksia. Kun lapset ovat kuvanneet valitsemansa paikan ja siihen liittyvän yhden tai useamman tuntemuksen, voitte käsitellä ja muokata niitä tabletilla yhdessä. Halutessa voitte siirtää kuvat kamerasta tietokoneelle käsiteltäväksi tai tulostaa jatkotyöstöä varten. Lapset kirjoittavat itse tai aikuisen avulla kuvaan tai sen yhteyteen, mikä paikka on kyseessä ja mitä tunteita tai aistimuksia se toi parin mieliin ja kehoihin. Käykää kaikkien parien kuvat tai videot yhdessä läpi. Millaiset paikat herättävät myönteisiä tunteita, entä tuntuuko jossain pelottavalta tai kummalliselta? Tuntuvatko paikat samanlaisilta yksin tai yhdessä esimerkiksi aikuisen tai kaverin kanssa? Miettikää myös keinoja, jotka auttavat, jos jossain uudessa tai tutussa paikassa alkaa pelottaa tai jännittää. Aikuinen auttaa tarpeen mukaan sanoittamisessa ja voi kertoa, että kaikenlaisista mielipahoista kannattaa jutella aikuiselle. Usein olo helpottuu heti, kun asiasta ja omasta tunteesta puhuu. Jos sanojen löytäminen tuntuu vaikealta, lapsi voi kuvata ajatuksiaan värein, äänin tai piirtämällä. Suunnitelkaa lopuksi yhdessä lasten kanssa, mitä pelottaville tai tylsille paikoille voisi tehdä ja miten tutuista paikoista voisi saada viihtyisämpiä. Tarttukaa toimeen ja toteuttakaa suunnitelmat yhdessä lasten kanssa mahdollisuuksien mukaan. Keiltä voisitte pyytää apua?

Ollaan piirissä. Leikinjohtaja sanoo jonkun leikkijän nimen ja heittää lankakerän tälle pitäen itse kiinni langan päästä. Kerän saanut sanoo taas jonkun muun nimen ja heittää kerän muistaen pitää langasta kiinni omasta kohdastaan. Näin jatketaan. Lopulta langasta muodostuu iso ystävyyden verkko. Lanka keritään takaisin käymällä heittelykierros takaperin nimien kanssa.

6-7 ihmistä muodostaa tiiviin piirin yhden leikkijän ympärille. Keskelläolija kallistuu puolelta toiselle, eteen- ja taaksepäin ja piiri tukee häntä niin ettei hän pääse kaatumaan ja voi luottaa piiriläisiin.

Osallistujat seisovat piirissä. Valitaan yksi jäänyt, joka menee zombieksi keskelle piiriä Zombie valitsee piiristä osallistujan, jota kohti lähtee rauhallisesti kävelemään kädet vaakatasossa osoittaen eteenpäin. Zombien uhri yrittää pelastua tuijottamalla jotakuta muuta ringissä olevaa. Se ketä tuijotetaan pitää sanoa zombien uhrin nimi ennen kuin zombie ehtii koskea uhrinsa olkapäitä. Mikäli uhrin pelastaja ehtii sanoa uhrin nimen ennen kuin Zombie ehtii koskettaa, tulee pelastajasta uusi uhri ja zombie lähtee kävelemään tätä kohti. Mikäli uhrin pelastaja ei ehdi häntä pelastaa, tulee uhrista uusi Zombie.

Pelaajat istuvat ringissä. Ensimmäinen aloittaa sanomalla numeron "yksi", seuraava jatkaa sanomalla "kaksi", kolmas sanoo "kolme" jne. Pelin jujuna on se, että valitaan kolminumeroinen luku, esim. 529, jolloin numeroita 5, 2 tai 9 ei saa sanoa ääneen, vaan niiden tilalla taputetaan kerran. Kun järjestyksessä tulee esim. numero 22, taputetaan kaksi kertaa, muuten kaksinumeroisten kohdalla taputetaan kerran. Kaikki muut numerot joissa ei esiinny yhtäkään kolmesta valitusta numerosta lausutaan ääneen. Esim. 20=yksi taputus, 22=kaksi taputusta, 23=yksi taputus, 24=yksi taputus, 25=kaksi taputusta, 26=yksi taputus, 27=yksi taputus, 28=yksi taputus, 29=yksi taputus.

Muodostetaan piiri. Valitaan yksi piirissä oleva joka ääntelee esim. formulan ääniä, mummon ääniä tai ihan mitä tahansa ääniä oikealla/vasemalla puolella istuvalle. Leikissä ei saa nauraa, jos naurat niin joutuu pois piiristä.

Keksitään yhdessä erilaisia tunnetta ilmaisevia lauseita ja tehostetaan viestiä sopivalla äänensävyllä. Esim.: Minä olen vihainen. Korotetaan ääntä ja painotetaan voimakkaasti sanaa vihainen. Minua pelottaa. Puhutaan hiljaa, varovaisesti kuiskaten. Kokeillaan sen jälkeen äänensävyjä, jotka tekevät viestistä ristiriitaisen ja hämmentävän. Sanotaan esim. iloisella äänellä, että olen vihainen tai rallatellaan hyväntuulisesti, että minua pelottaa. Työskentelyä voidaan rikastuttaa tallentamalla ja kuuntelemalla ristiriitaisia lauseita esim. digisanelimella tai kännykällä sekä videoimalla erilaisia ilmeitä ja niihin sopivia tai epäsopivia viestejä

Tuotetaan lasten kanssa erilaisiin kuviin äänimaisemia. Kokeillaan, millaisia tunnelmia ja viestejä erilaiset äänet voivat kuviin tuoda. Tutkitaan, miten tunnelma ja kuvan viesti muuttuvat, kun äänimaailma vaihdetaan toisenlaiseksi. Tehdään ääniefektejä omalla keholla ja äänellä sekä etsitään mielenkiintoisia ääniä omasta ympäristöstä. Kerätään ja tallennetaan ääniä esim. kännykän tai tablet-laitteen ääninauhurilla, digisanelimella, tallentavalla mikrofonilla tai videoimalla jollakin kuvauslaitteella.