Leikkijät istuvat tai seisovat ringissä. Ensimmäinen leikkijä sanoo nimensä ja esineen tai asian, jonka ottaisi mukaan autiolle saarelle (”Olen Antti ja ottaisin mukaan autiolle saarelle kiikarit”). Seuraava leikkijä toistaa edellisen leikkijän nimen ja esineen ja sanoo oman nimensä sekä oman esineensä. Seuraava leikkijä toistaa kaikki edellä mainitut nimet ja esineet ja omansa. Tarkoitus on muistaa kaikkien nimet ja esineet. Leikkiä jatketaan, kunnes koko kierros on käyty läpi.

Leikkialueelta valitaan alueen koosta riippuen yksi tai useampia pienempiä alueita, sairaaloita. Leikkijöistä valitaan yksi tai kaksi bakteeria, jotka koittavat saada leikkijöitä kiinni. Kun bakteeri saa leikkijän kiinni, asettuu leikkijä maahan makaamaan. Muut leikkijät voivat pelastaa kiinniotetun toimimalla ambulanssina, eli raahaamalla potilaan käsistä ja jaloista sairaalaan. Bakteeria kannattaa vaihdella vähänväliä.

Joku leikkijöistä valitaan karkulaiseksi ja toiset ovat kiinniottajia. Leikki tapahtuu alueella, jonka sivurajat on selvästi määritelty ja ne ovat havaittavissa. Karkulainen lähtee edeltä ja ottaa itselleen paljon käpyjä ja piiloutuu. Kun johtaja antaa luvan, lähtevät kiinniottajat etsimään karkuria. Heille ilmoitetaan, että jos karkulainen saa osuttua kiinniottajaa kävyllä, putoaa kiinniottaja pelistä pois. Kun taas kiinniottaja saa koskettua karkulaiseen, tästä kiinniottajasta tulee karkuri seuraavaan peliin.

Leikkijöistä valitaan yksi vapaaehtoinen joka on limanuljaska. Muut leikkijät ovat keijukaisia, joita limanuljaska yrittää parhaansa mukaan ottaa kiinni. Limanuljaska saa liikkua vain maassa ryömien ja kierien. Se ei voi kurottautua ylöspäin esim. tuolille tms. Kun limanuljaska saa keijukaisen kiinni, muuttuu tämäkin limanuljaskaksi.

Leikkijät asettuvat piiriin, yksi jää keskelle. Leikin vetäjä kuiskaa keskellä olijalle niin etteivät muut kuule ketä tämä saa mennä halaamaan, esim. ”Halaa sitä jolla on kivoimmat sukat.” Keskellä olija halaa leikkijää, jolla on hänen mielestään kivoimmat sukat kertomatta halaamisen syytä, ja kuiskaa halaamansa korvaan uuden halausohjeen, esim. ”Halaa sitä jolla on kaunein hymy.” Ja niin leikki jatkuu. Sanoa saa vain positiivisia asioita.

Istutaan piirissä ja jokainen tekee kämmenistään kupin. Ensin mietitään päivän ikävin asia, kuvitellaan se kuppiin ja viskataan olan yli. Muodostetaan uusi kuppi, kuvitellaan siihen päivän kivoin asia ja painetaan sydämeen. Lopuksi kysytään, haluaako joku kertoa, mitä jälkimmäiseen kuppiin pisti.

Yksi leikkijä on laiva, toinen on majakka ja loput hengenvaarallisia kareja. Laivan silmät sidotaan, hänet ja majakka asetetaan vastakkaisiin päihin leikkitilaa. Heidän väliselleen alueelle asettuvat karit sikin sokin, kuitenkin siten, että niiden välistä on mahdollista kulkea. Leikki alkaa, majakka alkaa piipittää rauhalliseen tahtiin ja karit alkavat sihistä aggressiivisesti. Laivan tehtävä on purjehtia sokkona huoneen poikki majakan luo. Jos se koskee kariin, se uppoaa ja aloittaa alusta (sopikaa etukäteen, kuinka monta kertaa saa yrittää, vai onko kerrasta poikki). Laivan upottua valitaan karien joukosta uusi laiva ja majakka. Voittaja on ensimmäinen laiva, joka pääsee perille.

Leikkijöistä valitaan yksi tai kaksi (leikkijöiden määrästä riippuen) vapaaehtoista, jotka ovat leijonia. Leijonat koittavat saada muita leikkijöitä, eli preeriakoiria kiinni. Kun leijona saa preeriakoiran kiinni, asettuu preeriakoira maahan selälleen makaamaan ja nostaa kätensä ja jalkansa ylös. Muut preeriakoirat voivat pelastaa kiinniotetut menemällä heidän luokseen ja koskettamalla heitä molempien jalkojen pohjiin ja kämmeniin. Leijonia kannattaa vaihdella vähänväliä.

Leikkijät yrittävät päästä johonkin maastoon merkittyyn paikkaan (esim. puu, talon kulma). Etsijä väijyy tätä aluetta ja saa leikkijän kiinni, jos näkee tämän liikkuvan. Paikallaan pysyvää leikkijää hän ei ”näe”. Etsijä voi esimerkiksi tulla nuuskimaan paikoilleen jähmettynyttä leikkijää tai muuten yrittää saada tämän liikkumaan, mutta koskea ei saa.

Muodostetaan piiri. Leikin aluksi piirin keskelle otetaan yksi aloittaja. Tämä osoittaa sormipyssyillä jotakuta ja sanoo ”PAM!”. Osoitettu yrittää kyykistyä. Hänen vasemmalla ja oikealla puolella olevat kanssaleikkijänsä yrittävät ampua toisensa. Jos välissä ollut ei ehdi kyykistyä, hän joutuu piirin keskelle. Muutoin hitaampi ampuja joutuu keskelle. Leikistä tulee selvästi haastavampi, jos keskellä on monta ampujaa. Leikistä voi muuttaa tutustumisleikin siten, että toista ampuessa sanoo ammuttavan nimen ääneen.

Leikkijät yhtä lukuunottamatta seisovat tai istuvat piirissä yhden vapaaehtoisen sokon ympärillä. Sokko pyörii, osoittaa sormellaan jotakuta ja kysyy esim. ”Mitä lehmä sanoo?” (tai possu tai käki tai...). Se, kehen sormi osoittaa, matkii parhaansa mukaan kysytyn eläimen ääntelyä. Jos sokko arvaa, kuka kyseinen lehmä/possu/mikälie on, eläimestä tulee sokko ja sokko pääsee piiriin. Jos sokko sen sijaan arvaa väärin, hän joutuu pyörimään, kysymään ja arvaamaan uudelleen.

Leikkijöistä valitaan yksi vapaaehtoinen hipaksi ja muut alkavat juosta tätä karkuun. Leikkijä on turvassa menemällä kyykkyyn ja sanomalla jonkin muumihahmon nimen (leikissä ei saa toistella vain muutamia muumihahmojen nimiä, eikä turvassa saa olla kuin vain pienen hetken). Jos hippa saa jonkun leikkijöistä kiinni TAI joku leikkijä sanoo kyykkyyn mennessään ”muumipeikko”, tule leikkijästä uusi hippa. Leikistä voi tehdä äärettömän monta versiota, esim. pokèmonhippa, automerkkihippa, akunatta, eläinhippa jne. tällöin leikkijät päättävät yhdessä, mitä ei saa sanoa.

Istutaan rivissä lattialla tai tuoleilla. Ensimmäinen vasemmalta on ”mäntti”, seuraava on ”ykkönen”, ykkösen jälkeen tulee ”kakkonen”, seuraavaksi on ”rouva pääministeri”, (Herra) ”pääministeri”, ”rouva presidentti” ja ”presidentti”. Hahmoja voidaan poistaa tai keksiä lisää esim. ”ulkoministeri" ja "rouva”. Mäntti aloittaa sanomalla ”en minä vaan” ja sanoo perään jonkun muun kuten esimerkiksi pääministeri, eli koko lauselma olisi siis ”en minä vaan pääministeri”. Sitten taas pääministeri sanoo taas esim. ”en minä vaan rouva pääministeri”. Näin jatketaan, kunnes joku ei sano mitään omalla vuorollaan, voidaan joko sopia aika minä pitää aloittaa repliikki, tai repliikki pitää aloittaa välittömästi edellisen lopetettua. Jos ei sano mitään sovitussa ajassa tai sanoo sen ”nimen” minkä paikalla itse on, joutuu siirtymään mäntin paikalle ja muut taas nousevat pykälän ”ylöspäin”. Tavoitteena on päästä presidentiksi ja pysyä siinä.

Leikkijät asettuvat rinkiin. Yksi on sensei ja aloittaa leikin. Hän laittaa kädet vastakkain ja kehottaa muut tekemään samoin huutamalla ”Ninjas!”. Hän laskee kolmeen englanniksi, jonka jälkeen kaikki ottavat välittömästi ninja-asennon oman (huonon) maun mukaan. Tämän jälkeen ei saa liikkua. Alkaen senseistä, kukin vuorossa oleva yrittää läpsäistä jotakin toista leikkijää kädelle. Hyökkäyksen kohde saa väistää, mutta muut eivät. Jos hyökkäys osuu, leikkijä putoaa pois pelistä. Liikkeen jälkeen jähmetytään taas paikoilleen. Vuoro siirtyy vastapäivään. Viimeiseksi jäljelle jäänyt voittaa ja on seuraavan kierroksen sensei.

Leikkijät asettuvat varsin tiiviiseen piiriin. Leikin aloittaja siirtää toisen jalkansa koskemaan vasemmalla puolella olevan leikkijän jalkaa. Tämä siirtää kosketettua jalkaa vasemmalla puolellaan olevan leikkijän jalan viereen jne. Jos leikkijä ei pysy pystyssä tai jalat liikkuvat siirtovaiheen ulkopuolella, hän putoaa pelistä.

Leikkijöistä valitaan yksi vapaaehtoinen joka on pii. Pii sulkee silmänsä, huutaa ”Pii” ja alkaa laskea kovaan ääneen 12,11, 10... jonka aikana muut leikkijät käyvät koskettamassa piitä ja menevät sitten piiloon. Kun pii on saanut laskunsa loppuun, hän avaa silmänsä ja alkaa katsella ympärilleen muita etsien. Pii ei kuitenkaan saa liikkua muuta kuin kaksi tavallista askelta. Pii ei saa harppoa tai mennä maahan makaamaan (kyykkyyn saa mennä). Mikäli pii näkee jonkun leikkijän, huutaa hän leikkijän nimen ja leikkijä poistuu pelistä. Kun pii ei enää näe muita, hän sulkee silmänsä ja huutaa jälleen ”Pii”, ja alkaa taas laskea 11,10,9... jolloin muut tulevat piiloistaan koskettamaan häntä ja juoksevat takaisin piiloon. Jokaisella laskukerralla pii aloittaa laskun aina yhtä edellistä pienemmästä. Leikkiä jatketaan kunnes kaikki löydetty. Viimeisenä löydetty saa olla seuraava pii.

Ulkoleikki. Leikkijät asettuvat piiriin seisomaan. Ensimmäinen kysyy vasemmalta vierustoveriltaan ”Oletko koskaan leikkinyt Piipposta?”. Tämä vastaa ”En ole”, mihin kysyjä kommentoi ”Sitä leikitään näin” ja asettaa vasemman kätensä toverinsa olalle. Tämä kiertää koko piirin ympäri. Kun vuoro on taas leikittäjällä, hän tekee saman oikeaan kierrokseen. Kun kierros on ohi, lähettää leikinjohtaja kysymyksen vasemmalle ja laskee vasemman polven maahan. Kun vuoro on taas leikittäjän, hän lähettää kysymyksen oikealle ja laskee oikeankin polvensa maahan. Kun kierros tulee täyteen, hän lähettää kysymyksen vasemmalle ja kumartaa nenänsä maahan. Kun tämä kierros on ohi ja kaikki ovat polvillaan nokka mullassa, leikinjohtaja sanoo ”Ja nyt lauletaan kaikki yhdessä: Maa on niin kaunis, kirkas luojan taivas...”. Sopii illan hysteeriseksi lopetukseksi.

Leikkijöistä valitaan yksi vapaaehtoinen, joka menee toiseen huoneeseen ja laskee sovittuun lukuun asti. Tällä välin muut leikkijät sammuttavat kaikki valot ja piiloutuvat. Kun toisessa huoneessa oleva on laskenut, huutaa hän kovaan äänen ”tullaan” ja alkaa etsiä muita. Ideana on että etsijän pitää löytää piilossa olevat pimeässä hapuilemalla ja tunnustelemalla. Ainoastaan etsijä saa puhua, muut ovat täysin hiljaa. Kun etsijä löytää jonkun, sanoo hän tämän nimen, jolloin löydetty siirtyy pois piilosta. Tätä jatketaan, kunnes kaikki on löydetty. Ensimmäisenä löydetty on seuraava etsijä.

Valitkaa ryhmästä 2 vapaaehtoista, jotka menevät pois huoneesta kuulomatkan ulottumattomiin. Loput muodostavat tiiviin piirin hartiat kiinni toisissaan. Puhua ei saa. Ulkopuolella odottavat kutsutaan paikalle yksi kerrallaan. Heille kerrotaan, että heidän tehtävänsä on päästä sisälle piiriin. Mukaan pääsee ainoastaan pyytämällä kauniisti, mutta sitä ei kerrota, vaan yrittäjän pitää itse tajuta se.

Yksi leikkijöistä menee piiloon ja muut alkavat etsiä häntä. Kun joku löytää piiloon menneen, menee löytäjä samaan paikkaan piiloon ja pysyy ihan hiljaa. Näin jatketaan kunnes kaikki kyyhöttävät piilossa kuin sillit purkissa.

Istutaan piirissä. Leikinjohtaja aloittaa sanomalla: ”Se kenellä on punaista (vaatteessa tai muussa asusteessa) siirtyy kaksi vasemmalle”, jolloin henkilöt joilla on kyseistä väriä päällään siirtyvät kaksi vasemmalle (eli sen ketä on heistä kaksi vasemmalla syliin istumaan). Leikinjohtaja keksii näitä niin kauan kunnes on enää yksi tai kaksi suurta sylikkäistä jonoa (tai milloin leikki alkaa käydä mahdottomaksi). Leikinjohtajan keksimät käskyt ovat siis tyyliin: ”Se kenellä on PIIP siirtyy PIIP vasemmalle/oikealle”.

Leikkijät seisovat piirissä, yksi kiertää kehää ulkokautta koskien jokaisen selkään sanoen ”banaani”. Jonkun kohdalla hän sanookin yllättäen ”vinkkelibanaani” ja lähtee juoksemaan. Myös Vinkkelibanaani lähtee juoksemaan, tosi vastakkaiseen suuntaan (niin kuin pikipadassa). Kohdatessaan juoksijat ottavat toisiaan käsikynkästä, menevät maahan selälleen, potkivat jaloillaan ilmaan ja sanovat ”terve mieheen terve terve!”. Tämän jälkeen he könyävät ylös ja jatkavat juoksuaan. Se, joka ensimmäisenä ehtii vapautuneeseen paikkaan, saa pitää sen, ja häviäjä jatkaa piirin kiertämistä.

Leikissä yksi valitaan olemaan ensimmäinen tiikeri. Tiikeri piiloutuu sovitulle alueelle, joka voi olla melko suuri. Tiikeri piiloutuu sillä aikaa kun muut laskevat kotipesässä silmät esimerkiksi 50:een. Luvun täytyttyä laskijat kääntyvät ja huutavat pimeyteen ”Onko tiikeri piilossa?”. Mikäli vastausta ei kuulu, on tiikeri piiloutunut, ja kotipesällä olevat lähtevät etsimään tiikeriä. Tarkoitus on liikkua yksittäin. Mikäli tiikeri kuitenkin vastaa ”Ei!”, laskevat etsijät uudestaan, tällä kertaa kuitenkin huomattavasti vähemmän. Etsijöiden lähtiessä liikkeelle tiikerillä on kaksi toimintavaihtoehtoa: joko syöksyä esiin arvaamatta, tai odottaa, että joku etsijöistä löytää tämän. Tiikerin tavoitteena on koskettaa etsijää, jolloin tästä tulee vuorostaan tiikeri. Etsijä, joka näkee tiikerin, huutaa kovaan ääneen ”tiikeri, tiikeri”, jolloin kaikki etsijät juoksevat kotipesälle, jossa ovat turvassa. Mikäli tiikeri ei saa yhtäkään etsijää kiinni ennen kuin he ehtivät kotipesälle, joutuu tiikeri piiloutumaan uudelleen. Olisi suotavaa, että leikkialue on joko melko pimeä tai pimeähkö. Alue, jossa on monia rakennuksia sekä pihavaloja luomassa vahvoja varjoja, on erityisen hyvä. Valoja ei saa kuitenkaan olla liikaa, sillä enin osa alueesta pitää olla joko erittäin hämärä tai täysin pimeä. Kotipesän pitää kuitenkin olla valaistu, jotta tiikeri näkee, ketkä ovat kotipesällä, ja jotta etsijät olisivat huonommassa asemassa mennessään etsimään tiikeriä pimeästä. Kotipesälle hyvä paikka on esimerkiksi omakotitalon etuoven edusta.

Leikkijät asettuvat pöydän ympärille niin, että heidän leukansa on pöytälevyllä ja muut leikkijät näkevät heistä ainoastaan pään. Sitten aloitetaan kierros. Ensimmäinen sanoo he, toinen hehe, kolmas hehehe jne. Muut leikkijät katsovat aina senhetkistä hehettäjää. Jos nauraa tai hehettää väärän lukumäärän, putoaa pois pelistä. Toimii parhaiten väsyneenä.

Leikinjohtaja on vartiotornissa (esim. puu) voimakkaan lampun kanssa. Hän valaisee kenttää noin 5 sekunnin välein. Tornin juurella on kaksi vartijaa. Nämä vastuullisiksi (mieluiten johtajia) katsotut henkilöt ovat aseistautuneet solmituin pyyhkein. Leikkijät yrittävät päästä tornin takana olevalle portille. He eivät saa liikkua jouduttuaan valokeilaan. Jos näin käy, valo pysähtyy hänen kohdalleen ja vartijat hyökkäävät hänen kimppuunsa. Vanki juoksee takaisin aloituspaikkaansa. Kun joku ehtii portille, hän huutaa ”Vapaus on koittanut”, jolloin kaikki yrittävät portille. Vartijat yrittävät napata mahdollisimman monta karkuria.

Tarvitaan: taskulamppuja (mielellään ei otsalamppuja) Onnettomat matkalaiset ovat joutuneet hirviöitä kuhisevaan metsään. Heidän pitäisi vain selvitä ehjin nahoin metsän läpi. Metsän hirviöt taas ovat nälkäisiä ja yrittävät saada matkalaiset kiinni ja sitä myötä suuhunsa. Ne eivät kuitenkaan ole tottuneita valoon ja kavahtavat siksi taskulamppujen valokeiloja. Hirviöitä tulisi olla ainakin kaksi kertaa (mielellään kolme kertaa) enemmän kuin matkalaisia. Turvallisuutta lisäämään voi ottaa oletuksen, että matkalaisilla on raskaat kantamukset eivätkä siis voi juosta (samaa pätee hirviöille).

Leikkijät jaetaan kahteen joukkueeseen. Joukkueet asettuvat eri puolille huonetta. Keskelle huonetta asettuvat leikinjohtaja ja avustaja, jotka pitävät vilttiä, niin etteivät joukkueet näe toisiaan. Viltin molemmin puolin asetetaan tuoli ja vuorotellen joukkueen jäsenet asettuvat tuolille istumaan. Kun leikinjohtaja ja avustaja laskevat viltin alas leikkijöiden (tuolilla istuvien) tehtävänä on huutaa mahdollisimman nopeasti toistensa nimet. Se voittaa kumpi ensimmäisenä huutaa toisen nimen ja häviäjä siirtyy voittajan joukkueen puolelle. Leikinjohtaja toimii tuomarina. Jos kumpikaan ei keksi vastassa istujan nimeä, voi leikinjohtaja merkistä antaa luvan joukkueen muiden jäsenten koittaa keksiä vastassa istujan nimi.

Leikitään kuten tavallista hippaa. Turvaan saa mennä patjalle, jossa voi olla vain yksi leikkijä kerrallaan. Jos toinen tulee patjalle, he tekevät Kivi - sakset - paperi pelin ja voittaja saa jäädä patjalle.

Kun hippa saa lapsen koskettamalla kiinni, tämä jää patsaaksi siihen asentoon kuin on pysähtynyt. Toiset leikkijät voivat pelastaa hänet tekemällä itsestään samanlaisen patsaan kiinni jääneen viereen. Pelastaessa leikkijä on turvassa. Hippa ei saa vartioida.

NÄIN PEHMOGO KÄYNNISTETÄÄN (lyhyt oppimäärä) Yhdistyksen hallitus ostaa kirpparilta hyväkuntoisia pehmoeläimiä tai saa niitä lahjoituksena. Lisäksi ostetaan ihan pieniä karkkipusseja. Pehmoihin kiinnitetään viesti ja pieni karkkipussi lahjanarulla. Viestissä kerrotaan mistä leikissä on kysymys ja että löytäjä saa pitää pehmon ja herkut, jonka lisäksi pyydetään, että löytäjä ilmoittautuu esim. kuvan kera paikallisyhdistyksen Facebook-sivuille kertomaan, että on löytänyt uuden "karvaisen ystävän". Usein PehmoGo:sta kerrotaan muutamia päiviä etukäteen Facebookissa, että perheet osaavat varautua tapahtumaan. Joskus se on tehty ihan yllätyksenä esim. Virpiniemen liikunta-alueelle, josta tiedetään, että siellä liikkuu lapsiperheitä usein viikonloppuisin. Jokainen hallituslainen ottaa kokouksessa vastuulleen pari pehmoa ja niiden piilottamisen. Piilopaikoista otetaan kuva niin, että kuva sisältää vinkin mistä pehmo saattaisi löytyä. Useimmiten ne ovat paikkoja, jotka ovat alueen lapsille tuttuja ja tunnistettavissa. Hallituksemme on käyttänyt Whatsapp- sovellusta, jonka avulla kaikki kuvat julkaistaan yhtä aikaa yhdistyksen Facebook-sivuilla. Sitten vaan odotellaan.... Facebookiin tulee kuvia iloisista uusista omistajista, jotka ovat joko tietoisesti lähteneet etsimään pehmoa vinkkikuvan perusteella tai löytäneet sen sattumalta. Näistä henkilöistä, jotka löytävät pehmon sattumalta on tullut meidän uusia Facebook-tykkääjiä ja he osaavat seuraavalla kerralla jo odottaakin vinkkikuvien paljastumista!

TARVITSET LEIKKIIN: - pehmoleluja LEIKINKIERTO: Valitkaa yksi leikkijöistä etsijäksi. Jakakaa muille leikkijöille pehmoleluja, kaikille yksi. Valitkaa myös jokin tolppa tai seinän kulma jonka luokse etsijä menee laskemaan 20:een. Sillä aikaa, kun etsijä laskee, muut piilottavat pehmolelunsa, ja menevät itsekkin piiloon. Kun etsijä on laskenut 20, hän lähtee etsimään muita leikkijöitä ja piilotettuja pehmoleluja. Kun etsijä löytää jonkun leikkijän tai pehmolelun, hän juoksee tolpan/seinän kulman luokse ja sanoo leikkijän tai pehmolelun nimen (esim. "pupu nähty" tai " Liisa nähty") jonka jälkeen etsijä hakee nähdyn pehmolelun tai jos nähty henkilö on ihminen hänen pitää itse tulla tolpan luokse, ja odottaa kunnes joku leikkijöistä tulee pelastamaan kaikki ( koskettamalla tolppaa ja huutamalla "pelastus"). Jos on jäänyt kiinni, niin sen jälkeen voi vielä pelastaa pehmolelulla ( heittämällä tai laittamalla pehmolelun tolppaa vasten ja huutamalla "pelastus"). Kun kaikki ovat jääneet kiinni tai jotkut leikkijöistä on pelastettu 3 kertaa, etsijä vaihtuu. Etsijäksi tulee se henkilö, joka nähtiin viimeisellä kierroksella ensimmäisenä.

Leikkijät istuvat piirissä omilla tuoleillaan, yksi tuoli on tyhjä. Keskelläolija koettaa saada itselleen vapaan tuolin. Tuolit ovat kiinni toisissaan ja leikkijät siirtyvät tuolilta toiselle, suuntaa vaihdellen ja estävät paikkaa hakevan saamasta istuinpaikkaa. Se leikkijä, joka joutuu antamaan paikkansa, joutuu uudeksi paikanhakijaksi.

Leikkijöistä valitaan neljä peikkoa, jotka ovat huoneen eri nurkissa kukin omassa onkalossaan. Muut leikkijät juoksevat vapaasti ympäri huonetta. Kun leikinohjaaja antaa merkin, lähtevät peikot ottamaan muita leikkijöitä kiinni. Kiinnijoutuneet he kuljettavat kädestä taluttaen onkaloonsa, missä nämä kivettyvät risti-istuntaan. Leikin lopussa kukin peikko laskee oman saaliinsa. Eniten kiinni saanut voittaa.

Alueella neljä pesää metsästäjille. Neljä metsästäjää merkitään esim. liivein. Muut leikkijät ovat peikkoja. Metsästäjät lähtevät jahtaamaan peikkoja. Kun metstästäjä saa koskettua peikkoon, hän vie tämän omaan pesään. Kun kaikki peikot on saatu kiinni, metsästäjät laskevat kiinniotettujen peikkojen määrän. Vaihdetaan uudet metsästäjät. Voidaan leikkiä myös siten, että peikot voivat käydä pelastamassa jo kiinniotettuja peikkoja, esimerkiksi koskettamalle heitä.

Ottakaa parit ja asettukaa seisomaan tai istumaan vastakkain. Toinen on tekijä ja toinen tekijän peilikuva. Leikin vetäjä antaa tekijälle ohjeeksi liikkua mahdollisimman hitaasti, jotta peilikuva ehtii mukaan liikkeisiin. Millaisia toimia peilin edessä voisi tehdä: aamutoimia, vaatteiden sovitusta, hassuja ilmeitä… Vaihtakaa rooleja.

Pelaajilla on käytössä kuulia.. ne voivat olla erikokoisia ja siten myös eriarvoisia. Pissiä voidaan pelata joko pelaamalla siten että heitetään kuulia joko seinään vuoronperään ja sitten yritetään saada toisten kuulia itselle sormivaakaa käyttäen.. eli venytetään vaakaa (peukalo ja etusormi) ja yritetään saada sormet koskemaan kuuliin. Jos siinä onnistuu niin voittaa itselle toisen pelaajan kuulan 😊 On myös olemassa pelimuoto jossa hiekkaan tehdään "monttu".. iso tai pieni ja yritetään saada heittämällä oma kuulla mahdollisimman lähelle "monttua".. kun kaikki on heittänyt niin lähimmäksi päässyt saa aloittaa yrittämällä etusormella työntää (laukaista) toisten kuulia "monttuun".. pelaaja voittaa kaikki kuulat mitkä hän saa siine siirettyä.. kun epäonnistuu niin vuoro siirtyy seuraavalle 🤔

Poltettavat istuvat esim. penkillä, etupolttaja seisoo pelaajien edessä viivalla noin 5 m päässä. Leikissä voi olla myös takapolttaja pelaajien takana. Polttajat yrittävät polttaa pelaajia heittämällä heitä pallolla ja näin päästä itse takaisin penkille. Heiton saa suorittaa siitä mistä pallon saa kiinni tai siirtyä viivalle. Etupolttajan päästessä penkille takapolttajasta tulee etupolttaja ja poltetusta takapolttaja. Pelaaja palaa polven yläpuolelle osuneesta heitosta (ei päästä) sekä kopista tai kahdesta puolarista eli yhdellä pompulla kiinni otetuista kopeista. Takapolttaja palauttaa pallon etupolttajalle tai yrittää polttaa keinujia heittämällä pallon keinujen vaakapuun yli. Pelaajat yrittävät potkaista heitetyn pallon mahdollisimman kauaksi. Pelissä on mahdollista kerätä armiksia/elämiä, jos niin sovitaan. Eli sinä aikana kun polttaja hakee palloa, keinujat voivat käydä sovitulla merkillä ja ansaita itselleen elämän, jolloin hän ei joudukaan seuraavasta palosta polttajaksi. Pelaaja kuitenkin palaa, jos ei ehdi penkille ennen kuin polttaja on palannut viivalle ja huutanut ”Irti!”. Penkkipehvistä voi pelata monilla eri säännöillä, joten on tärkeää sopia yhteiset säännöt kaikkien osallistujien kesken ennen kuin peli aloitetaan. Leikkiä voi leikkiä myös keinuissa.

Leikkijät jaetaan 5-6 hengen ryhmiin. Jokaiselle ryhmälle annetaan sama aihe: perhe lähtee kesälomalle omalla autollaan. 10-15 minuutin valmistautumisen jälkeen kukin ryhmä esittää vuorollaan oman toteutuksensa. Niistä voidaan keskustella: miltä tuntui esittää aihetta ja omaa roolia, mikä oli helppoa tai vaikeaa jne. Rekvisiittana käytetään ainoastaan tilassa olevia materiaaleja ja välineitä.

Jaa leikkijät 5-6 hengen ryhmiin. Anna jokaiselle ryhmälle sama aihe: ”Perhe lähtee kesälomalle omalla autollaan.” Anna leikkijöille noin 10-15 minuuttia aikaa valmistella oma esityksensä, jonka jälkeen kukin ryhmä esittää vuorollaan oman toteutuksensa. Keskustelkaa esityksistä sen jälkeen: miltä tuntui esittää aihetta ja omaa roolia, mikä oli helppoa tai vaikeaa jne. Käyttäkää rekvisiittana ainoastaan tilassa olevia materiaaleja ja välineitä.

Tarvitset paperia, sakset, narua ja maaleja (jotain jämäkämpää kuin vesiväri). Piirrä paperille perhosen ääriviivat keskelle paperia. Töpöttele, roiski, tiputtele maalitippoja paperille. Taita paperi kahtia perhosen keskikohdasta ja litistele varovasti, jotta väri leviää paperilla. Avaa paperi kuivumaan. Leikkaa perhonen irti. Kiinnitä perhoseen naru ja laita roikkumaan esim. kattoon.

Leikkijöille annetaan ruokalusikka ja peruna. He hyppivät yhdellä jalalla ja yrittävät pudottaa toisiltaan perunan. Viimeisenä perunansa säilyttänyt on voittaja.

Pidä puolesi puhtaana: Jaetaan leikkijät kahtia, rajataan alue, jolla pelataan (molemmille joukkueille samankokonen alue) ja otetaan molemmille puolin saman verran hernepusseja/pehmeitä palloja. Hernepusseja/palloja pyritään siirtämään vaikkapa heittelemällä, potkaisemalla tms. (mielikuvituksen tuomalla tavalla) vastustajajoukkueen puolelle. Sitten, kun peli puhalletaan poikki, niin se joukkue voittaa kumman puolella on vähemmän hernepusseja/palloja.

Tässä leikissä jokainen leikkijä joutuu keksimään naapuristaan jonkin hyvän ominaisuuden. Ensimmäinen leikkijä sanoo esim.: Pidän sinusta, koska olet aina hyvällä tuulella. Seuraavan on jatkettava samalla alkusanonnalla, mutta käytettävä nyt jotain muuta ominaisuutta. Näin jatketaan yhden tai useamman kierroksen ajan. Leikkijä, joka viivyttelee tai käyttää epäihanteellista ominaisuutta, putoaa leikistä pois.

Kerätkää pihlajanmarjaterttuja etukäteen esimerkiksi jonkun kerholaisen pihalta. Ottakaa marjat mukaan kerhoon. Pienimmät lapsista voivat nyppiä marjat tertuista. Isommat ompelevat. Pujottakaa neulaan ohutta lankaa sen verran, minkä pituisen korun haluatte. Ottakaa huomioon, ettei lanka veny. Pistäkää neula yksitellen marjojen läpi. Kannattaa painaa vasten pöytää, jotta vältytte haavereilta. Solmikaa lopuksi langan päät yhteen. Korut kuivuvat kauniiksi.

Leikkijät asettuvat yhteen tai useampaan jonoon. Takimmainen piirtää sormellaan edessä olevan selkään jonkin kuvion kuten sydämen, kolmion tai tähden. Kuvion saanut piirtää sen edessään seisovan selkään ja niin edelleen. Lopuksi kuvan lähettänyt ja viimeksi saanut piirtävät kuvat taululle. Minkälaisena viesti tuli perille?

Yksi leikkijä on pakkanen, loput pikkulintuja. Pakkanen yrittää ottaa pikkulintuja kiinni, ja onnistuessaan pikkulintu jähmettyy paikalleen. Toiset pikkulinnut voivat pelastaa jähmettyneen lämmittämällä tätä siipiensä suojassa halaamalla. Leikkiä voidaan varioida ryhmän mukaan siten, että pakkasia onkin kaksi, tai että jähmettyneen linnun sulattamiseen tarvitaan kaksi pikkulintua halaamaan yhdessä. Vaihtoehtoinen sulattamistapa on, että yksi leikkijöistä on kevätaurinko, joka tulee halaamalla pelastamaan.

Pinjata on pahvista tehty värikäs eläin- tai muu hahmo, joka täytetään esimerkiksi makeisilla ja pähkinöillä, ja joka sitten lyödään kepillä rikki. Hahmon rikkoutuessa sisällä oleva yllätys leviää maahan kaikkien leikkijöiden poimittavaksi. Pinjata kiinnitetään vahvalla narulla koukkuun kattoon, tai kaksi aikuista voi pitää välissään pitkää narua, jossa hahmo roikkuu. Leikkijät asettuvat jonoon ja yrittävät vuorollaan silmät sidottuina saada pinjatan halki. Leikkiin saa lisää hauskuutta ja vaikeutta, jos hahmoa heilutellaan narussa ylös ja alas ja leikkijää pyöritetään ympäri ennen lyöntivuoroa. Meksikosta lähtöisin oleva leikki sopii erilaisiin juhliin. Hahmon voi askarrella itse (ks.esim.: koululainen.fi/asiaa/jutut/tee-pinjata) tai ostaa valmiina ja täyttää mieleisekseen.

Piranha-uimari-saari on variaatio yksilö-pari-ryhmä -leikistä. Musiikin soidessa liikutaan vapaasti. Kun musiikki lakkaa, leikinjohtaja huutaa piranha, uimari tai saari. Piranha-huudon kohdalla leikkjät muodostavat lähimmän leikkijän kanssa parin, joista toinen on piranha ja toinen uimari, jota piranha ajaa takaa. Uimari-huudon kohdalla kukin leikkijä ui rauhassa itsekseen, koska ei ole vielä huomannut piranhoja. Saari-huudon kuullessaan kaikki leikkijät kerääntyvät lattiaan merkitys pienen ympyrän sisälle eli sarelle piranhoja pakoon.

Tämän leikin tarkoituksena on saada leikkijät yhteistyössä hyppäämään mahdollisimman pitkälle. Ensimmäinen hyppääjä loikkaa lähtöviivalta niin pitkälle kuin mahdollista. Seuraava hyppääjä loikkaa siitä kohdasta, johon edellinen hyppääjä putosi. Leikkijät yrittävät parantaa kokonaistulostaan onnistuneilla osahypyillä. Tätä loikkaleikkiä voidaan leikkiä joko sisällä tai ulkona, hypäten eteen- tai taaksepäin, joko paikalta tai vauhtia ottaen, hyppäämällä kolmiloikkaa jne. Sitä voidaan leikkiä myös joukkueiden välisenä kilpailuna.

Pitkiä ja lyhyitä hyppynaruja voi käyttää samassa leikissä esimerkiksi siten, että yhden pitkän hyppynarun sisään menee yksi tai kaksi hyppijää hyppimään lyhyellä narulla. Lisähaastetta saa lisäämällä hyppijöitä tai hyppynaruja.