Harjoituksessa kokeillaan tuttujen ja arkisten sanojen lausumista ja käyttöä erilaisin sävyin. Pohditaan, miten erilaiset tunnetilat vaikuttavat ilmaisun sävyihin, sanojen tulkintaan ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Tehtävässä voidaan käyttää itse tehtyjä tai valmiita sana- (kiitos, ole hyvä, anteeksi…) ja tunnekortteja (pelko, ilo, suuttumus, suru, onnellisuus, rakkaus, hämmennys, tylsistyminen, innostus, toiveikkuus…). Valmiit tunnekortit löytyvät esimerkiksi osoitteesta: www.mielenterveysseura.fi/fi/julisteet-ja-kortit/ tunnekortit-varhaiskasvatukseen Harjoitusta voi alustaa kertomalla, miten jokaisella on joskus huono päivä ja vähän kaikki harmittaa. Joskus taas ollaan hyvällä tuulella ihan muuten vain. Muistelkaa yhdessä, millaisissa tilanteissa olette joskus olleet surullisia, iloisia, vihaisia, peloissanne tai hämmästyneitä. Miltä se tuntui ja miten toimit silloin? Muistatko, mikä tunne seurasi alkuperäistä tunnetta? Millaiset teot voivat muuttaa kielteiset tunteet myönteisiksi? Miksi on hyvä, että osaa kertoa kavereille tai perheenjäsenille omista tunteista ja mistä ne johtuvat? Lapset nostavat vuorollaan arvontapusseista yhden sanakortin ja yhden tunnekortin. Aikuiset auttavat pienimpiä lukemaan sanat. Jokainen lausuu nostamansa sanakortin sanan ääneen tunnekortin mukaisella tunteella. Harjoituksen voi toteuttaa myös siten, että lapset nostavat vuorollaan yhden sanakortin ja lausuvat sen ääneen kaikilla tunnekorttien tunteilla. Tunnekortit levitetään tässä tapauksessa lattialle näkyville. Pohtikaa yhdessä, miten sanojen merkitys muuttuu, kun ne lausutaan erilaisilla tunnetiloilla. Miltä sama sana tuntuu eri tavalla ilmaistuna? Millaista viestiä eleet, ilmeet ja äänensävy välittävät? Miten tilannetta voi tulkita, jos sana ja sävy tuntuvat ristiriitaisilta? Harjoituksen voi päättää siten, että koko ryhmä lausuu yhdessä ääneen sanakorttien sanat myönteisellä tai sanaan sopivalla sävyllä.

Taikamatoksi kelpaa jumppapatja / lakanan pala / pressu / sanomalehdet / jätesäkit. Osallistujat tai osa osallistujista seisoo taikamaton päällä ja taikamatto pitää saada käännettyä ympäri kerholaisten alla niin, ettei kukaan astu matolta ohi. Tämä leikki on helpompi tehdä pareittain / kolmikoissa pienillä matoilla ensin ja siirtyä myöhemmin koko kerhon isoon mattoon. Mitä pienempi matto henkilö lukumäärään nähden on, sitä vaikeampi tehtävä on ja sitä enemmän se saattaa aiheuttaa turhautumista.

Valitaan neljä leikkijää, jotka poistuvat huoneesta. Leikinohjaaja lukee jonkin lyhyen tarinan huoneeseen jääneille. Ensimmäinen leikkijä kutsutaan sisään ja leikinohjaaja esittää tarinan käyttämättä puhetta. Leikkijä esittää vuorostaan oman tulkintansa tarinasta ilman puhetta seuraavalle. Esitykset jatkuvat, ja lopuksi verrataan viimeistä tarinaa ensimmäiseen. Leikinohjaaja esittää ja lukee tarinan uudestaan kaikille.

Kehittää lapsen ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Huoneessa, jossa olet lapsen/lasten kanssa, valitse jokin esine huoneesta. Kuvaile jollakin tapaa tarkkailemaasi esinettä esim. ”Minä tarkkailen jotakin sinistä”. Jos leikkiä leikkii yhden lapsen kanssa, voi hän arvailla niin kauan kunnes keksii oikean esineen. Jos lapsia on monta, voivat he vuorotella arvauksissaan. Oikein arvannut pääsee seuraavaksi tarkkailijaksi.

Leikin ohjaaja kannustaa kerholaisia kävelemään tilassa niin, että he pysähtyvät tervehtimään vastaantulijoita kättelemällä tai kumartamalla. Samalla kerrotaan oma nimi. Jatkakaa leikkiä, kunnes kaikki ovat tervehtineet kaikkia.

Leikkijät seisovat piirissä. Yksi leikkijöistä sanoo nimensä ja nimeää ystävänsä, jokna kanssa vaihtaa paikkaa. Esim: ”Minun nimeni on ____ ja haluan vaihtaa paikkaa ystäväni _____ kanssa”. Näin leikkijät vaihtavat paikkaa ja piirin keskellä tervehtivät toisiaan sovitulla tavalla. Tervehdys voi olla esimerkiksi halaus, kättely, kumarrus, niiaus, läpsy tms. Muut leikkijät voivat samaan aikaan vaihtaa paikkoja piirissä. Keskellä olija ei saa sanoa enää sellaista ystävää, joka myös on ollut keskellä. Näin kaikki pääsevät vuorollaan keskelle ja opitaan kaikkien nimet.

Leikin tarkoituksena on kuunnella ohjaajan kertomaa tarinaa ja tehdä niin kuin tarinassa sanotaan. Pyydä leikkiin osallistujia kävelemään tilassa ympäriinsä ja aloita tarina näin: ”Olipa kerran joukko ihmisiä, jotka kulkivat yksin ympäriinsä suuressa maailmassa.” Jonkin ajan kuluttua jatka tarinaa: ”Eräänä aamuna ihmiset tajusivat, että olisi kiva ottaa kontaktia muihin ihmisiin. He päättivät hymyillä toisilleen ja katsoa silmiin.” Leikkijät kävelevät edelleen ympäriinsä, mutta nyt katsovat toisiaan silmiin ja hymyilevät. ”Seuraavana aamuna he halusivat ottaa selville muiden ihmisten nimiä.” Leikkijät kävelevät ympäriinsä, katsovat toisiaan silmiin, hymyilevät, kättelevät vastaan tulevaa ja sanovat oman nimensä. ”Seuraavana aamuna joku keksi uuden tavan tervehtiä, ja siitä tuli yleinen tapa. Ihmiset alkoivat tervehtiä toisiaan varpailla.” Leikkijät kävelevät ympäriinsä, katsovat toisiaan silmiin, hymyilevät ja tervehtivät varpaillaan. ”Seuraavana aamuna joku keksi uuden tavan tervehtiä, ja siitä tuli yleinen tapa. Ihmiset alkoivat tervehtiä toisiaan olkapäillä.” Leikkijät kävelevät ympäriinsä, katsovat toisiaan silmiin, hymyilevät ja tervehtivät olkapäillään. ”Seuraavana aamuna joku keksi uuden tavan tervehtiä, ja siitä tuli yleinen tapa. Ihmiset alkoivat tervehtiä toisiaan lantiolla.” Leikkijät kävelevät ympäriinsä, katsovat toisiaan silmiin, hymyilevät ja tervehtivät lantioillaan. ”Seuraavana aamuna joku keksi uuden tavan tervehtiä, ja siitä tuli yleinen tapa. Ihmiset alkoivat tervehtiä toisiaan kätellen jalkojen välistä.” Leikkijät kävelevät ympäriinsä, katsovat toisiaan silmiin, hymyilevät ja tervehtivät toisiaan kätellen jalkojen välistä. Lopuksi kerro tarina niin, että leikkijät käyvät läpi kaikki opitut tervehtimistavat: ”Seuraavana aamuna ihmiset. alkoivat tervehtiä toisiaan kaikilla oppimillaan tavoilla: katsomalla silmiin, hymyilemällä, kättelivät, sanoivat oman nimensä, tervehtivät varpailla, olkapäillä, lantioilla ja kättelivät jalkojen välistä."

Keksikää kysymyksiä etukäteen lapsen oikeuksiin liittyen. Esimerkiksi: saako vanhempasi lukea tekstiviestejäsi? Kysymysten määrä kannattaa sovittaa käytettävissä olevaan aikaan nähden ja vastausaikaa voi rajoittaa esim. minuutti per vastaus. Muodostakaa luokasta ryhmät jollakin toiminnallisella menetelmällä. Ryhmät (2-4 hlö) Jakakaa jokaiselle ryhmälle lapsen oikeuksien kortit, jotka läydät sivun reunassa olevasta linkistä. Ne auttavat vastausten löytämisessä. Tämän tehtävän tukarit voi tehdä esim. seiskoille kummituntina.

Leikkijät seisovat piirissä, käsi kädessä. Jokainen toivoo vuorollaan jotain itselleen tärkeää asiaa hiljaa silmät kiinni. Kevyt kädenpuristus on merkki seuraavan vuorosta. Kädenpuristus on kuin yhteinen pulssi, joka sykkii läpi piirin.

Sano leikkijöille jonkin eläimen nimi ja pyydä heitä muodostamaan ryhmiä siten, että jalkoja on yhtä monta kuin kyseisellä eläimellä. Linnuilla ja ihmisellä on kaksi, nisäkkäillä neljä, hyönteisillä kuusi ja hämähäkeillä kahdeksan jalkaa. Jos huudat esim. ”Kettu”, kaksi leikkijää muodostaa parin. Tämän jälkeen eläimet liikkuvat omalle lajille tyypillisellä tavalla. Jos leikitte leikkiä ensimmäisiä kertoja, voit sanoa eläimen nimen lisäksi jalkojen lukumäärän. Voit pyytää leikkijöitä muodostamaan myös tuhatjalkaisen.

Aluksi laitetaan soimaan rytmikästä musiikkia. Leikkijät menevät konttausasentoon ja lähtevät konttaamaan joko piirissä tai haasteellisemmin ympäriinsä tilassa. Jonkin ajan kuluttua otetaan edellä olevan jaloista kiinni (piirissä) tai lähimpänä olevan kaverin jaloista kiinni, niin että muodostuu konttaavia pareja. Pareja yhdistämällä saadaan lopulta yksi pitkä tuhatjalkainen, jossa kaikki konttaavat yhdessä. Piiri voidaan katkaista (ohjaaja katkaisee) mistä kohtaa vain ja tuhatjalkainen pääsee taas kiertämään vapaasti.

Tehdään tunnekortit tai -noppa piirtämällä tai kuvaamalla erilaisia ilmeitä. Nopan rungon voi askarrella vaikkapa maitopurkista. Valitaan vuorotellen korteista kuva, jota ei näytetä muille. Kortin valinnut esittää kortin tunteen ja muu ryhmä yrittää tunnistaa sen. Lopuksi keskustellaan kortin kuvaamasta tunteesta yhdessä. Tunnenoppaa taas heitetään vuorotellen ja kerrotaan nopan ilmeestä/tunteesta. Pohditaan, millaisessa tilanteessa on tuntunut nopan näyttämältä tunteelta, esim. iloiselta, surulliselta tai vihaiselta.

Tulosta/piirrä A4 kokoiset perustunteet (ilo,suru, pelko, viha, inho, hämmästys..) Alle 3v. voidaan aloittaa esim. kahdesta tunteesta. Valitaan leikkiin tunteet, joita lasten kanssa aiemmin käsitelty. Käydään tunteet läpi leikin alussa. Tunnekuvat asetellaan ympäri tilaa. Valitaan kysymykset, joita lapsilta kysytään (esim. pussissa valmiina). Kysytään esimerkiksi: Miltä sinusta tuntuu tänään/nyt? Miltä sinusta tuntuu, jos iso koira tulee vastaan? Leikin kulku: Osallistujat liikkuvat kokemansa tunteen luo, joka omassa mielessä herää kysymyksen pohjalta.

Leikkijöiden määrä: vähintään 8 Tarvittavat välineet: huopa Huopa pannaan riippumaan oviaukon yläosasta. Leikkijät jakaantuvat sen kahdelle puolelle ja työntävät vuorotellen kummaltakin puolelta kätensä huovan alta. Vastakkaisella puolella olevat tutkivat, kenen kädet kulloinkin ovat näkyvissä. Oikeasta arvauksesta annetaan ryhmälle piste. Eniten pisteitä saanut ryhmä voittaa. Samoin voidaan leikkiä jalkoja näyttämällä, jolloin huopaa on nostettava 10–20 cm lattiasta.

Tutustutaan yhdessä johonkin kirjaan, elokuvaan tai peliin ja etsitään sen sisällöistä tunnesanoja tai tunnetta ilmaisevia ilmeitä ja eleitä, äänensävyjä tai kosketusta. Aikuinen voi myös lukea tarinaa, ja kun lapset havaitsevat jonkin tunneilmaisun, he huutavat yhdessä sovitun huudahduksen, esim. Hep!

Pyydä leikkijöitä seisomaan jonossa. Anna jokaiselle leikkijälle kynä käteen sekä paperi, joka kiinnitetään selkään. Leikinjohtajana voit mennä jonon viimeiseksi. Piirrä edessä seisovan selkään haluamasi kuvio, numero tai kirjain. Seuraavaksi hänen tulee yrittää piirtää sama kuvio edessään olevan selkään. Näin kuvio etenee selästä toiseen, kunnes jonon ensimmäinen piirtää sen paperille tai liitutaululle. Katsokaa lopuksi, muuttuiko kuvio matkalla.

Kokeillaan ja tutkitaan lasten kanssa erilaisia ilmeitä katsomalla peiliin. Apuna voidaan käyttää sekä pieniä käsipeilejä että isompia seinäpeilejä. Jos mahdollista, lapset voivat kuvata ilmekokeiluja. Tähän käy mikä tahansa laite, jolla voi ottaa kuvia, esim. kännykkä, digikamera tai tablet-tietokone. Katsotaan ja tutkitaan yhdessä otettuja kuvia sekä pohditaan, mitä kuvien ilmeet kertovat.

Tätä leikkiä voidaan käyttää sekä nimien oppimiseen että tutustumiseen. Pyydä leikkijät istumaan ympyrässä. Anna leikkijöille pieni esine, esimerkiksi avaimenrengas, joka kiertää leikkijältä toiselle kunnes sanot "stop". Leikkijä, jonka kädessä pieni esine on, kertoo muille nimensä ja jotain itsestään, esimerkiksi mieliharrastuksensa. Voit sopia leikkijöiden kanssa aiheen, josta esineen saanut henkilö kertoo tai voit antaa leikkijöiden kertoa mistä he haluavat. Jatka leikkiä niin kauan kunnes kaikki ovat saaneet vuoron.

Pelaajille jaetaan kuusi korttia, joihin kukin kirjoittaa tietoja itsestään: 1. etunimi, 2. sukunimi, 3. horoskooppi, 4. lempieläin, 5. rakkain harrastus, 6. paras kaveri. Kortit laitetaan pöydälle alassuin muistipelin tapaan. Mikäli kaksi samalla kertaa nostettua korttia kuuluvat samalle henkilölle, nostaja saa pitää kortit. Voittaja on se, jolla on eniten kortteja pelin päätyttyä.

Valitaan leikkijöistä tyhmä kuningas. Tyhmä kuningas menee salin toiseen päähän. Kiltit lapset päättävät mitä ammattia he ovat opetelleet päivän aikana ja lähtevät päätöksen jälkeen tyhmän kuninkaan luokse. Lapset tulevat riviin tyhmän kuninkaan eteen ja sanovat “ Hyvää päivää tyhmä kuningas”. Tyhmä kuningas vastaa “hyvää päivää kiltit lapset. Mitä olette tänään oppineet”. Tämän jälkeen lapset esittävät pantomiimina (eli ei saa puhua) sitä ammattia jonka ovat päättäneet. Kun tyhmä kuningas arvaa oikein hän lähtee ottamaan kilttejä lapsia kiinni. Jos lapsi saadaan kiinni hänestä tulee myös tyhmä kuningas. Leikin sääntöjä voi muunnella niin että tyhmää kuningasta vaihdetaan tai että tyhmät kuninkaat lisääntyvät.

Muodostakaa yhdessä meri, joka vuoroin aaltoilee rauhallisesti, vuoroin myrskyää raivokkaasti. Voitte olla esimerkiksi rivissä tai seisoa toisianne lähekkäin. Kerro leikkijöille, että he voivat seistä ja liikkua koko vartalollaan tai olla polvillaan ja liikuttaa vain käsiään ja ylävartaloaan. Joku voi olla suuri aalto, joku esimerkiksi meren pohjassa oleva kasvi.

Leikkijät menevät istumaan/seisomaan piiriin ja ottavat toisiaan käsistä kiinni. Jokainen kysyy aluksi vasemmalla puolellaan olevan vieruskaverin nimen. Yksi leikkijöistä aloittaa sanomalla vasemmalla puolellaan olevan nimen ja nostaa samalla hänen kätensä ylös. Näin jokainen saa vuorollaan kertoa vieruskaverinsa nimen. Lopuksi kaikkien kädet ovat ylhäällä.

Pyydä jokaista osallistujaa ottamaan korista kysymyskortti ja miettimään ensin itsekseen, mitä kysymyksestä tulee mieleen. Lapselle aikuinen voi lukea kysymyksen. Sen jälkeen kukin laittaa omalla vuorollaan pelikartalle merkin (pehmolelu, leluauto) paikkaan, johon oma kysymys liittyy (kauppa, koulu, leikkipaikka jne.) ja kertoo oman muistonsa. Jatkakaa muistelua uusin kysymyksin niin monta kierrosta kuin haluatte tai ehditte. Peli voidaan toteuttaa myös ilman kysymyskortteja. Valitse tällöin muisteltavat kohteet (leikkipaikka, hoitopaikka, kauppa jne.) ja pyydä jokaista kertomaan vuorollaan muisto kysymyskortin paikasta.

Leikinohjaaja aloittaa leikin sanomalla "Tätini tuli Afrikasta ja toi viuhkan." Samalla hän alkaa heiluttaa oikeaa kättään. Oikealla puolella istuva sanoo samat sanat ja alkaa myös heiluttaa kättään. Näin mennään koko kierros. Seuraavaksi leikinohjaaja sanoo: "Tätini tuli Afrikasta ja toi toisen viuhkan" ja alkaa heiluttaa myös vasenta kättään. Leikkiä jatketaan kuten ensimmäisellä kierroksella - nyt liikkuvat molemmat kädet. Joka kierroksella ohjaaja keksii uuden asian, esim. kengät (poljetaan lattiaa), hatun (heilutetaan päätä) jne

Muodosta leikkijöistä urut. Voit pyytää heitä asettumaan esimerkiksi pitkään riviin. Leikinvetäjänä sinä voit olla urkujen soittaja. Painele kuviteltuja koskettimia, jolloin urut alkavat soida: vasemmalla soivat matalat äänet, oikealla korkeat. Kerro, että leikkijöiden tulee jäljitellä urkujen ääniä ja seurata tarkasti soittajan käsien liikkeitä.

Tarvitaan pieni kilikello ja halutessa myös viltti. Lapset istuvat piirissä. Ensimmäiseksi vahtikoiraksi valittu lapsi menee piirin keskelle simät kiinni "nukkumaan" ja kello asetetaan koiran taakse. Vahtikoiran voi lisäksi peitellä viltillä. Yksi piirissä olijoista ottaa kellon itselleen mahdollisimman hiljaa ja pitää sitä käsissään selän takana. Kaikki muutkin laittavat kädet selän taakse. Koira herätetään: "Herää, herää, vahtikoira, kellosi on kadonnut!" Nyt kellon varastanut soittaa kelloa selkänsä takana ja koira yrittää keksiä, kenen kohdalta ääni kuului. Koira haukahtaa epäilemänsä lapsen edessä ja lapsi näyttää kätensä. Näin jatketaan, kunnes kello löytyy. Tarvittaessa kelloa voi soittaa vinkiksi useamman kerran. Kellon varastanut menee seuraavana vahtikoiraksi piirin keskelle nukkumaan ja leikki alkaa alusta.

Harjoituksessa vahvistetaan itsetuntoa ja ymmärrystä omista vahvuuksista ja opitaan lisää itsestä ja kavereista mediailmaisun keinoin. 1. kerta: Piirtäkää paperille omien käsien eli vahvuustassujen ääriviivat. Kädet voi myös valokuvata ja kuvat tulostaa. Kuvia voi tuunata mieluisaksi eri tekniikoita hyödyntäen. 2. kerta: Vanhempia pyydetään kirjoittamaan kuvan jokaiseen sormeen ihania asioita lapsestaan ja erilaisista asioista, joissa lapsi on hyvä. Vahvuudet voi kerätä esimerkiksi vanhempainillassa tai lasta noutaessa. 3. kerta: Luetaan vanhempien lapsistaan nimeämät vahvuudet ryhmässä. Samalla lapset saavat kertoa toisistaan myönteisiä asioita: miksi toinen on hyvä kaveri ja mitä hän osaa. Aikuinen auttaa tarvittaessa, jotta jokainen lapsi kuulee positiivisia ajatuksia itsestään. Joskus keskipisteenä oleminen tai itsestä kertominen muiden edessä voi olla vaikeaa. Tilannetta voi auttaa esimerkiksi ottamalla avuksi tutun pehmolelun tai ryhmän maskotin, jota lapsi pitää sylissään. Toiset kertovat pehmolelulle, millainen kaveri lapsi on ja millaisia asioita tämä osaa erityisen taitavasti. Kirjatkaa muistiin tai nauhoittakaa toisten lasten ajatuksia, jotta niihin voidaan palata myöhemmin. Äänitiedoston voi lähettää myös koteihin, jos se sopii ryhmälle. 4. kerta: Lapsi piirtää tehtävän päätteeksi oman kuvansa, joka liitetään vahvuustassuun. Aikuinen voi auttaa kirjoittamaan paperille lasten vahvuusajatuksia, jotka liitetään osaksi työtä.

Ollaan ringissä. Yksi leikkijöistä menee vampyyriksi keskelle. Vampyyri ottaa katsekontaktin toiseen leikkijään, joka on ringissä ja lähtee kävelemään tätä kohden ”sähisten”. Ringissä on ”valkosipuli” eli pallo, jota pitää liikuttaa vampyyrin ”kohteelle” turvaksi. Jos valkosipuli ehtii tulla kohteen käteen ennen vampyyriä, vampyyrin pitää löytää uusi kohde, jne. niin kauan kunnes vampyyri ehtii koskettaa uhriaan, ennenkuin valkosipuli ehtii uhrin luo. Tällöin vampyyri vaihtuu ja kohde muuttuu vampyyriksi. Tärkeätä on ottaa katsekontakti.

Pyydä leikkijät seisomaan rinkiin. Kerro heille, että olette vanhainkodin asukkaita. Asukkailla ei ole tekohampaita, jonka vuoksi huulet ovat hampaiden päällä. Aloita leikki sanomalla vierustoverillesi yhden eläimen nimi. Tämän jälkeen jokainen ringissä vuorollaan sanoo vierustoverilleen jonkin eläimen nimen niin, että hampaat eivät saa näkyä. Jos sanoja tai se, jolle sanotaan alkaa nauraa, hän tippuu pelistä pois.

Hoetaan runoa ja tehdään liikkeet: "Varis lentää, varis lentää" - Aikuisen käsi on "varis", joka kiertelee lapsen kasvojen edessä. "Kut kut kut kut kut kut" - "Varis" tekee pesän lapsen kainaloihin.

Tutkitaan ja kokeillaan lasten kanssa erilaisia eleitä ja kehonliikkeitä varjokuvien avulla. Kirkkaiden pöytälamppujen lisäksi valonlähteenä voi käyttää esim. videotykkiä, diaprojektoria tai piirtoheitintä. Lisämaustetta kokeiluihin ja eleiden tulkintaan saa taustamusiikilla. Lasten kanssa voidaan esim. tutkia, miten eleiden viesti muuttuu, kun musiikki taustalla ja sen tuoma tunnelma vaihtuvat.

Lapset ovat välineet varjosta oman värin ja ottavat siitä kädellä kiinni. Ohjaajan tehtävänä on sanoa jokin varjossa oleva väri ja silloin eri värin valinneet lapset saavat vaihtaa paikkaa varjon alta sanottuun väriin. Varjoa pitää heiluttaa ylös alas yhtä aikaa rauhallisesti isoin liikkein.

Viimeinen pari uunista ulos -leikkiin tarvitaan pariton määrä leikkijöitä. Leikkijät asettuvat parijonoon. Pariton pelaaja (”leski”) menee parijonon eteen ja huutaa "Viimeinen pari uunista ulos!" Huudon kuultuaan takimmainen pari lähtee juoksemaan, kumpikin parin osapuoli omaa puoltaan eteenpäin tavoittaakseen parinsa. Huutaja saa katsoa taakseen ja lähteä liikkeelle vasta, kun juokseva pari ohittaa hänet. Huutaja yrittää saada toisen juoksijoista kiinni. Juoksijat taas yrittävät palata yhteen ilman, että huutaja saa heidät kiinni. Jos huutaja saa jommankumman kiinni, kiinniotetusta ja huutajasta tulee parijonon etimmäinen pari ja parittomaksi jääneestä pelaajasta tulee seuraava huutaja.[

Leikkijät istuvat piirissä tuoleilla. Leikinohjaaja seisoo piirin keskellä ja sanoo jonkin ominaisuuden, ulkonäköön liittyvän asian tai kokemuksen ja lisäksi liikkumisohjeen, esimerkiksi: "Jos sinulla on vaatteissasi valkoista, siirry istumaan kaksi tuolia vasemmalle". Jos tuoli on varattu, leikkijä istuu tuolissa istuvan syliin. Sylikkäin voi mennä kuinka monta leikkijää tahansa. Jos tyhjiä tuoleja alkaa olla paljon, niitä voidaan leikin kuluessa ottaa pois

Tarvikkeet: - runsaasti valmiita värikortteja esim.avainlenkissä - valmiita eläinkortteja esimerkiksi hiiri, jänis ja hevonen Leikinkulku: Ryhmästä valitaan yksi henkilö eli Väri, joka jää seisomaan halutessaan selin tai kasvot kohti ryhmää. Muu ryhmä seisoo sopivan matkan päässä rivissä. Väri näyttää korteista värin ja eläimen. Jos korteissa on esimerkiksi punainen ja hiiri, saa henkilö, jolla on vaatteissaan punaista ottaa hiiren askelman eteenpäin. Ryhmä sopii etukäteen yhdessä, minkä kokoisen askeleen saa ottaa eteenpäin kunkin eläinkortin kohdalla. Ohjaaja tukee tarvittaessa sanallisesti osallistujia. Näin edetään, kunnes joku osallistujista on niin lähellä Väriä, että voi koskettaa tätä. Valmiita eläinkorteja voi tulostaa esimerkiksi Papunetin kuvaohjelmalla osoitteesta: http://papunet.net/materiaalia/kuvatyökalu Väri- ja eläinkortit kannattaa tehdä isona, jotta ne näkyvät. Kortit on hyvä myös laminoida.

Leikkijät leikkaavat lehdistä ihmisten ja vaatteiden ja muiden esineitten kuvia. Eri ihmisten vartaloiden, päiden, vaatteiden tai vaikka kulkuneuvojen ja työkalujen kuvia yhdistellään mahdollisimman mahdottomasti. Kuvat voidaan liimata paperille, lehden sivulle tai antaa olla irtonaisina. Leikki sopii lapsille, jotka osaavat käyttää saksia ja liimata. Jos aikuinen leikkaa kuvia valmiiksi, pienikin lapsi voi rakentaa niistä uusia hahmoja. Kaksi leikkijää riittää, mutta pienessä ryhmässä lapset voivat toimia ilman ohjaajaa. Isompi ryhmä tarvitsee ohjaajan, koska ilo nousee kattoon ja käytössä on saksia ja liimaa.

Perehtykää Lapsen oikeuksiin omalla tukioppilasporukalla ja miettikää mitä ne tarkoittavat käytännössä. Lisätietoa saa nuorten oikeudet - sivuilta josta löytyy myös kattava linkkilista. Tarvitaan erilaisia esineitä tai kuvia. esim. ruoka, lautanen, kynä, koulu, laastari. Nämä viittaavat esimerkiksi oikeuksiin saada riittävää ravintoa, opiskella, ja saada terveydenhoitoa. Kannattaa perehtyä korteissa oleviin teksteihin, ja pohtia minkälainen kuva tai esine sopii kuhunkin. Kaikista oikeuksista ei tarvita kuvaa tai esinettä, mutta kekseliäisyyttä kannattaa käyttää. Jotkut saattavat sopia useampaankin. Kuvat voi tehdä itse piirtäen tai valokuvaamalla. Kuvaamataidon tunnit sopivat materiaalin tekemiseen oikein hyvin. Kuvien täytyy olla sopivan kokoisia, jotta ne voi laittaa esille joko seinälle tai pöydälle. Kuvia voi myös leikata lehdistä tai tulostaa netistä. Oikeuksia on niin monta, että kaikkia ei välttämättä tarvitse käyttää, voitte ihan hyvin valikoida niistä kiinnostavimmat. Tekstien valmistamiseen voi tulostaa netistä lapsenoikeuksien kortit sivun oikeasta palkista tai käyttää lapsen oikeuksien esitettä Pystyttäkää koulun aulaan, tai tukaripisteesen tiedotuspöytä. Asetelkaa kuvat tai esineet ja niihin liittyvät tekstit numeroidaan ja asetetaan esille. Osallistujan tehtävänä on osata yhdistää oikea kuva ja oikeus toisiinsa. Osallistujat voivat ratkaista tehtävät esim. pareittain. Kuvat voi merkitä kirjaimin ja tekstit numeroin ja osallistujat kirjoittavat oikeat kirjain – numeroparit paperilapulle. Aika: osallistumiseen 5-10 minuuttia. Valmisteluun toteutustavasta riippuen 2-4 tuntia.

Askarrellaan yhdessä auringonkukka. Auringonkukka on Ukrainan kansalliskukka. Tarvikkeet: ruskeaa pahvia / kartonkia, keltaista kartonkia / paperia, liimaa, kyniä. 1. Aikuinen voi leikata pahvista ison ruskean ympyrän valmiiksi. 2. Osallistujat (lapset ja aikuiset) piirtävät jokainen oman kätensä kuvan keltaiseen pahviin ja leikkaavat ne irti. Pieniä lapsia autetaan, isommat voivat tehdä itsenäisesti. Leikattuihin kädenjälkiin voidaan kirjoittaa esimerkiksi ajatuksia unelmista ja toiveista tai muusta valitusta teemasta. Ajatukset voivat liittyä myös esimerkiksi vahvuuksiin. Kädenjäljet liimataan ruskean ympyrän reunoille kukan terälehdiksi. Kukan voi laittaa esille yhteiseen tilaan muistuttamaan siitä, että emme ole yksin, vaan yhdessä!

Leikkijät istuvat piirissä. Jokainen kuiskaa sekä vasemmalla että oikealla puolella istuvalle naapurille eri sanan (asian tai esineen nimen). Kun kaikki leikkijät ovat saaneet kaksi sanaa, lausuu kukin vuorollaan saamansa sanat ääneen ja mainitsee yhden yhtäläisyyden ja yhden eron sanojen välillä. Jos sanat ovat esim. vene ja kynä, yhtäläisyydeksi voi sanoa, että molemmat ovat puisia ja eroksi että toisessa voi istua. Jos joku ei keksi yhtäläisyyttä tai eroa, muut auttavat.

6-7 ihmistä muodostaa tiiviin piirin yhden leikkijän ympärille. Keskelläolija kallistuu puolelta toiselle, eteen- ja taaksepäin ja piiri tukee häntä niin ettei hän pääse kaatumaan ja voi luottaa piiriläisiin.

Osallistujat seisovat piirissä. Valitaan yksi jäänyt, joka menee zombieksi keskelle piiriä Zombie valitsee piiristä osallistujan, jota kohti lähtee rauhallisesti kävelemään kädet vaakatasossa osoittaen eteenpäin. Zombien uhri yrittää pelastua tuijottamalla jotakuta muuta ringissä olevaa. Se ketä tuijotetaan pitää sanoa zombien uhrin nimi ennen kuin zombie ehtii koskea uhrinsa olkapäitä. Mikäli uhrin pelastaja ehtii sanoa uhrin nimen ennen kuin Zombie ehtii koskettaa, tulee pelastajasta uusi uhri ja zombie lähtee kävelemään tätä kohti. Mikäli uhrin pelastaja ei ehdi häntä pelastaa, tulee uhrista uusi Zombie.

Muodostetaan piiri. Valitaan yksi piirissä oleva joka ääntelee esim. formulan ääniä, mummon ääniä tai ihan mitä tahansa ääniä oikealla/vasemalla puolella istuvalle. Leikissä ei saa nauraa, jos naurat niin joutuu pois piiristä.

Keksitään yhdessä erilaisia tunnetta ilmaisevia lauseita ja tehostetaan viestiä sopivalla äänensävyllä. Esim.: Minä olen vihainen. Korotetaan ääntä ja painotetaan voimakkaasti sanaa vihainen. Minua pelottaa. Puhutaan hiljaa, varovaisesti kuiskaten. Kokeillaan sen jälkeen äänensävyjä, jotka tekevät viestistä ristiriitaisen ja hämmentävän. Sanotaan esim. iloisella äänellä, että olen vihainen tai rallatellaan hyväntuulisesti, että minua pelottaa. Työskentelyä voidaan rikastuttaa tallentamalla ja kuuntelemalla ristiriitaisia lauseita esim. digisanelimella tai kännykällä sekä videoimalla erilaisia ilmeitä ja niihin sopivia tai epäsopivia viestejä

Tuotetaan lasten kanssa erilaisiin kuviin äänimaisemia. Kokeillaan, millaisia tunnelmia ja viestejä erilaiset äänet voivat kuviin tuoda. Tutkitaan, miten tunnelma ja kuvan viesti muuttuvat, kun äänimaailma vaihdetaan toisenlaiseksi. Tehdään ääniefektejä omalla keholla ja äänellä sekä etsitään mielenkiintoisia ääniä omasta ympäristöstä. Kerätään ja tallennetaan ääniä esim. kännykän tai tablet-laitteen ääninauhurilla, digisanelimella, tallentavalla mikrofonilla tai videoimalla jollakin kuvauslaitteella.