Pelataan tavallista jalkapalloa siten, että pelaajat ovat pareittain ja että kunkin parin toiset jalat on sidottu narulla yhteen.

Pyrkimyksenä on edetä paikasta A paikkaan B mahdollisimman sulavasti, nopeasti ja suoraviivaisesti maastonmuodoista riippumatta. Esterata voi olla metsässä, kylässä tai kaupungissa. Reittiin tutustutaan ennen aloittamista. Kallioita, aitoja, muureja ja seiniä ei tässä leikissä koeta riesaksi vaan nimenomaan luovien liikesarjojen välineiksi. Pitävät kengät ovat avuksi. Leikissä liikkeen sulavuus on vauhtiakin tärkeämpää. Tarkoituksena ei ole aiheuttaa vahinkoa itselle tai ympäristölle eikä häiritä ulkopuolisia vaan pitää hauskaa ja oppia hallitsemaan kehoaan paremmin. Leikissä ei ole voittajia eikä häviäjiä – vain esiteitä voi voittaa. Leikki sopii vanhemmille lapsille. Verryttely ennen suoritusta suojaa loukkaantumisilta.

Leikkialueelta valitaan alueen koosta riippuen yksi tai useampia pienempiä alueita, sairaaloita. Leikkijöistä valitaan yksi tai kaksi bakteeria, jotka koittavat saada leikkijöitä kiinni. Kun bakteeri saa leikkijän kiinni, asettuu leikkijä maahan makaamaan. Muut leikkijät voivat pelastaa kiinniotetun toimimalla ambulanssina, eli raahaamalla potilaan käsistä ja jaloista sairaalaan. Bakteeria kannattaa vaihdella vähänväliä.

Joku leikkijöistä valitaan karkulaiseksi ja toiset ovat kiinniottajia. Leikki tapahtuu alueella, jonka sivurajat on selvästi määritelty ja ne ovat havaittavissa. Karkulainen lähtee edeltä ja ottaa itselleen paljon käpyjä ja piiloutuu. Kun johtaja antaa luvan, lähtevät kiinniottajat etsimään karkuria. Heille ilmoitetaan, että jos karkulainen saa osuttua kiinniottajaa kävyllä, putoaa kiinniottaja pelistä pois. Kun taas kiinniottaja saa koskettua karkulaiseen, tästä kiinniottajasta tulee karkuri seuraavaan peliin.

Leikkijät asettuvat jonoon ja nostavat kätensä sivuille, he muodostavat lentokoneen. Ensimmäinen leikkijä (ohjaaja?) on kapteeni, joka kertoo millaista lentosäätä on luvassa. Alussa tapahtuu nousukiito - lähdetään kulkemaan kiihtyvällä vauhdilla kyykyssä, kumarassa kulkien. Kun tasainen lentokorkeus on saavutettu, vauhti tasaantuu ja alkaa matkalento, jossa tehdään hieman kaarroksia, joissa toinen siipi menee alemmas. Matkan aikana koetaan erilaisia sääoloja. Esimerkiksi voidaan kohdata ilmakuoppia (edetään hyppien nopeasti pieniä hyppyjä tai kyykkyjä tehden) matkalla voi myös tulla myrsky (rajua heiluntaa, laskeudutaan alemmas eli koukistetaan polvia) tai kohdataan pientä turbulenssia (siivet heiluvat hieman eli tehdään kämmenellä pientä ympyrää). Lopulta laskeudutaan eli toimitaan samoin kuin nousukiidossa, mutta päinvastoin.

Leikkijät yrittävät päästä johonkin maastoon merkittyyn paikkaan (esim. puu, talon kulma). Etsijä väijyy tätä aluetta ja saa leikkijän kiinni, jos näkee tämän liikkuvan. Paikallaan pysyvää leikkijää hän ei ”näe”. Etsijä voi esimerkiksi tulla nuuskimaan paikoilleen jähmettynyttä leikkijää tai muuten yrittää saada tämän liikkumaan, mutta koskea ei saa.

Leikkijöistä valitaan yksi vapaaehtoinen joka on pii. Pii sulkee silmänsä, huutaa ”Pii” ja alkaa laskea kovaan ääneen 12,11, 10... jonka aikana muut leikkijät käyvät koskettamassa piitä ja menevät sitten piiloon. Kun pii on saanut laskunsa loppuun, hän avaa silmänsä ja alkaa katsella ympärilleen muita etsien. Pii ei kuitenkaan saa liikkua muuta kuin kaksi tavallista askelta. Pii ei saa harppoa tai mennä maahan makaamaan (kyykkyyn saa mennä). Mikäli pii näkee jonkun leikkijän, huutaa hän leikkijän nimen ja leikkijä poistuu pelistä. Kun pii ei enää näe muita, hän sulkee silmänsä ja huutaa jälleen ”Pii”, ja alkaa taas laskea 11,10,9... jolloin muut tulevat piiloistaan koskettamaan häntä ja juoksevat takaisin piiloon. Jokaisella laskukerralla pii aloittaa laskun aina yhtä edellistä pienemmästä. Leikkiä jatketaan kunnes kaikki löydetty. Viimeisenä löydetty saa olla seuraava pii.

Ulkoleikki. Leikkijät asettuvat piiriin seisomaan. Ensimmäinen kysyy vasemmalta vierustoveriltaan ”Oletko koskaan leikkinyt Piipposta?”. Tämä vastaa ”En ole”, mihin kysyjä kommentoi ”Sitä leikitään näin” ja asettaa vasemman kätensä toverinsa olalle. Tämä kiertää koko piirin ympäri. Kun vuoro on taas leikittäjällä, hän tekee saman oikeaan kierrokseen. Kun kierros on ohi, lähettää leikinjohtaja kysymyksen vasemmalle ja laskee vasemman polven maahan. Kun vuoro on taas leikittäjän, hän lähettää kysymyksen oikealle ja laskee oikeankin polvensa maahan. Kun kierros tulee täyteen, hän lähettää kysymyksen vasemmalle ja kumartaa nenänsä maahan. Kun tämä kierros on ohi ja kaikki ovat polvillaan nokka mullassa, leikinjohtaja sanoo ”Ja nyt lauletaan kaikki yhdessä: Maa on niin kaunis, kirkas luojan taivas...”. Sopii illan hysteeriseksi lopetukseksi.

Yksi leikkijöistä menee piiloon ja muut alkavat etsiä häntä. Kun joku löytää piiloon menneen, menee löytäjä samaan paikkaan piiloon ja pysyy ihan hiljaa. Näin jatketaan kunnes kaikki kyyhöttävät piilossa kuin sillit purkissa.

Leikissä yksi valitaan olemaan ensimmäinen tiikeri. Tiikeri piiloutuu sovitulle alueelle, joka voi olla melko suuri. Tiikeri piiloutuu sillä aikaa kun muut laskevat kotipesässä silmät esimerkiksi 50:een. Luvun täytyttyä laskijat kääntyvät ja huutavat pimeyteen ”Onko tiikeri piilossa?”. Mikäli vastausta ei kuulu, on tiikeri piiloutunut, ja kotipesällä olevat lähtevät etsimään tiikeriä. Tarkoitus on liikkua yksittäin. Mikäli tiikeri kuitenkin vastaa ”Ei!”, laskevat etsijät uudestaan, tällä kertaa kuitenkin huomattavasti vähemmän. Etsijöiden lähtiessä liikkeelle tiikerillä on kaksi toimintavaihtoehtoa: joko syöksyä esiin arvaamatta, tai odottaa, että joku etsijöistä löytää tämän. Tiikerin tavoitteena on koskettaa etsijää, jolloin tästä tulee vuorostaan tiikeri. Etsijä, joka näkee tiikerin, huutaa kovaan ääneen ”tiikeri, tiikeri”, jolloin kaikki etsijät juoksevat kotipesälle, jossa ovat turvassa. Mikäli tiikeri ei saa yhtäkään etsijää kiinni ennen kuin he ehtivät kotipesälle, joutuu tiikeri piiloutumaan uudelleen. Olisi suotavaa, että leikkialue on joko melko pimeä tai pimeähkö. Alue, jossa on monia rakennuksia sekä pihavaloja luomassa vahvoja varjoja, on erityisen hyvä. Valoja ei saa kuitenkaan olla liikaa, sillä enin osa alueesta pitää olla joko erittäin hämärä tai täysin pimeä. Kotipesän pitää kuitenkin olla valaistu, jotta tiikeri näkee, ketkä ovat kotipesällä, ja jotta etsijät olisivat huonommassa asemassa mennessään etsimään tiikeriä pimeästä. Kotipesälle hyvä paikka on esimerkiksi omakotitalon etuoven edusta.

Leikinjohtaja on vartiotornissa (esim. puu) voimakkaan lampun kanssa. Hän valaisee kenttää noin 5 sekunnin välein. Tornin juurella on kaksi vartijaa. Nämä vastuullisiksi (mieluiten johtajia) katsotut henkilöt ovat aseistautuneet solmituin pyyhkein. Leikkijät yrittävät päästä tornin takana olevalle portille. He eivät saa liikkua jouduttuaan valokeilaan. Jos näin käy, valo pysähtyy hänen kohdalleen ja vartijat hyökkäävät hänen kimppuunsa. Vanki juoksee takaisin aloituspaikkaansa. Kun joku ehtii portille, hän huutaa ”Vapaus on koittanut”, jolloin kaikki yrittävät portille. Vartijat yrittävät napata mahdollisimman monta karkuria.

NÄIN PEHMOGO KÄYNNISTETÄÄN (lyhyt oppimäärä) Yhdistyksen hallitus ostaa kirpparilta hyväkuntoisia pehmoeläimiä tai saa niitä lahjoituksena. Lisäksi ostetaan ihan pieniä karkkipusseja. Pehmoihin kiinnitetään viesti ja pieni karkkipussi lahjanarulla. Viestissä kerrotaan mistä leikissä on kysymys ja että löytäjä saa pitää pehmon ja herkut, jonka lisäksi pyydetään, että löytäjä ilmoittautuu esim. kuvan kera paikallisyhdistyksen Facebook-sivuille kertomaan, että on löytänyt uuden "karvaisen ystävän". Usein PehmoGo:sta kerrotaan muutamia päiviä etukäteen Facebookissa, että perheet osaavat varautua tapahtumaan. Joskus se on tehty ihan yllätyksenä esim. Virpiniemen liikunta-alueelle, josta tiedetään, että siellä liikkuu lapsiperheitä usein viikonloppuisin. Jokainen hallituslainen ottaa kokouksessa vastuulleen pari pehmoa ja niiden piilottamisen. Piilopaikoista otetaan kuva niin, että kuva sisältää vinkin mistä pehmo saattaisi löytyä. Useimmiten ne ovat paikkoja, jotka ovat alueen lapsille tuttuja ja tunnistettavissa. Hallituksemme on käyttänyt Whatsapp- sovellusta, jonka avulla kaikki kuvat julkaistaan yhtä aikaa yhdistyksen Facebook-sivuilla. Sitten vaan odotellaan.... Facebookiin tulee kuvia iloisista uusista omistajista, jotka ovat joko tietoisesti lähteneet etsimään pehmoa vinkkikuvan perusteella tai löytäneet sen sattumalta. Näistä henkilöistä, jotka löytävät pehmon sattumalta on tullut meidän uusia Facebook-tykkääjiä ja he osaavat seuraavalla kerralla jo odottaakin vinkkikuvien paljastumista!

Peikon pesä sijoitetaan keskelle kenttää. Pesään laitetaan aarteita esim. hernepusseja tai pikkupalloja. Yksi lapsista on peikko. Tarvittaessa voi olla kaksi peikkoa, jotka vartioivat pesää aarteiden ulkopuolelta. Jokaiseen nurkkaan laitetaan kotipesät, joissa on suunnilleen yhtä paljon lapsia. Nurkista jonon ensimmäiset lähtevät juoksemaan kohti pesää ja yrittävät harhauttaa peikon ja päästä käsiksi aarteisiin. Jokainen juoksija voi ottaa vain yhden aarteen kerrallaan ja viedä takaisin kotipesään, jolloin seuraava kotipesästä saa lähteä hakemaan aarteita.

Valitaan yksi pelaajista Peiliksi. Hän menee seisomaan muihin osallistujiin selin n. 20 m päähän ja muut leikkijät asettuvat riviin. Leikkijöiden tarkoitus on kulkea Peilin näkemättä tämän luokse ja koskettaa tämän selkää. Peili kääntyy lyhyin väliajoin katsomaan pelaajia ja lähettää takaisin alkuun ne pelaajat, joiden näkee liikkuvan. Uudeksi peiliksi valitaan se, joka ensimmäisenä pääsee Peilin luokse.

Peili eli paimiolaisittain ”peilissi” on vanha pihaleikki, jossa peili asettuu selin muihin pelaajiin nähden. Muut seisovat noin 20 metrin päässä maahan piirretyllä viivalla. Pelaajat etenevät kohti peiliä, mutta liikkua saa vain silloin, kun peili ei näe. Jos peili näkee jonkun liikkuvan, pitää tämän palata lähtöviivalle. Voittaja on se, joka ensimmäisenä koskee kädellä peilin selkään. Uudeksi peiliksi valitaan se, joka ensimmäisenä pääsee Peilin luo.

Pelaajilla on käytössä kuulia.. ne voivat olla erikokoisia ja siten myös eriarvoisia. Pissiä voidaan pelata joko pelaamalla siten että heitetään kuulia joko seinään vuoronperään ja sitten yritetään saada toisten kuulia itselle sormivaakaa käyttäen.. eli venytetään vaakaa (peukalo ja etusormi) ja yritetään saada sormet koskemaan kuuliin. Jos siinä onnistuu niin voittaa itselle toisen pelaajan kuulan 😊 On myös olemassa pelimuoto jossa hiekkaan tehdään "monttu".. iso tai pieni ja yritetään saada heittämällä oma kuulla mahdollisimman lähelle "monttua".. kun kaikki on heittänyt niin lähimmäksi päässyt saa aloittaa yrittämällä etusormella työntää (laukaista) toisten kuulia "monttuun".. pelaaja voittaa kaikki kuulat mitkä hän saa siine siirettyä.. kun epäonnistuu niin vuoro siirtyy seuraavalle 🤔

Poltettavat istuvat esim. penkillä, etupolttaja seisoo pelaajien edessä viivalla noin 5 m päässä. Leikissä voi olla myös takapolttaja pelaajien takana. Polttajat yrittävät polttaa pelaajia heittämällä heitä pallolla ja näin päästä itse takaisin penkille. Heiton saa suorittaa siitä mistä pallon saa kiinni tai siirtyä viivalle. Etupolttajan päästessä penkille takapolttajasta tulee etupolttaja ja poltetusta takapolttaja. Pelaaja palaa polven yläpuolelle osuneesta heitosta (ei päästä) sekä kopista tai kahdesta puolarista eli yhdellä pompulla kiinni otetuista kopeista. Takapolttaja palauttaa pallon etupolttajalle tai yrittää polttaa keinujia heittämällä pallon keinujen vaakapuun yli. Pelaajat yrittävät potkaista heitetyn pallon mahdollisimman kauaksi. Pelissä on mahdollista kerätä armiksia/elämiä, jos niin sovitaan. Eli sinä aikana kun polttaja hakee palloa, keinujat voivat käydä sovitulla merkillä ja ansaita itselleen elämän, jolloin hän ei joudukaan seuraavasta palosta polttajaksi. Pelaaja kuitenkin palaa, jos ei ehdi penkille ennen kuin polttaja on palannut viivalle ja huutanut ”Irti!”. Penkkipehvistä voi pelata monilla eri säännöillä, joten on tärkeää sopia yhteiset säännöt kaikkien osallistujien kesken ennen kuin peli aloitetaan. Leikkiä voi leikkiä myös keinuissa.

Pelin tarkoitus on saada kierrätettyä oman joukkueen ”pelinappula” ringin ympäri. Nopein joukkue voittaa. Tarvikkeet: - Kartioita, neljää eri väriä; 3-5kpl pelikentän + 1kpl kunkin joukkueen heittopaikan merkitsemiseen - ”Pelinappuloiksi” eriväriset hulavanteet, kangas/narulenkit, keppi tms., jotka erottuvat toisistaan - Heittovälineeksi hernepussi tai pallo jokaiselle joukkueelle - Heittomaaliksi ämpäri tai kori Pelialue: tasainen piha-alue tai kenttä Alkuvalmistelut: Asetellaan kartiot pelialueelle liitteen kuvan mukaisella tavalla. Joukkueet asettuvat jonoon oman heittopaikkansa taakse ja ”pelinappula” oman heittopaikan kohdalla olevalle kartiolle. Pelin kulku: Kunkin joukkueen ensimmäiset jäsenet yrittävät heittää heittovälineensä maaliin. Onnistuessaan pelaajat saavat siirtää pelinappulaa yhden kartion verran eteenpäin ja pelaaja juoksee kunniakierroksen pelikentän ympäri. Jos pelaaja heittää ohi tai heittoväline pomppaa maalista ulos, pelinappula jää paikalleen, mutta pelaaja juoksee sakkokierroksen (pelaaja siis juoksee ringin ympäri joka tapauksessa). Sitten on seuraavan pelaajan vuoro. Peli jatkuu niin kauan kunnes pelinappula on kiertänyt koko kierroksen.

Tarvikkeet: Parillinen määrä täsmälleen samanlaisia ämpäreitä tai pesuvateja Esineitä ämpäreiden alle, aina 2 samanlaista Pelialue: Nurmikko, kenttä tai muu tasainen alue Alkuvalmistelut: - Ohjaaja/pelin johtaja käy levittämässä ämpärit alassuin pelialueelle ja piilottaa jokaisen alle yhden esineen satunnaisessa järjestyksessä. - Valitaan joukkueet (voidaan pelata myös yksilö- tai paripelinä) Arvotaan aloittava joukkue. Yksi joukkueen jäsenistä käy kääntämässä 2 vapaavalintaista ämpäriä oikein päin niin, että kaikki näkevät mitkä esineet niiden alta löytyvät. Jos löytyy pari, joukkue saa pisteen ja esineet jätetään näkyviin. Jos esineet ovat erilaiset, laitetaan ämpärit takaisin. Tämän jälkeen on seuraavan joukkueen vuoro toimia samoin. Pelialueella saa olla vain yksi henkilö kerrallaan. Joukkueen muut jäsenet saavat neuvoa, mutta ainoastaan suullisesti omalta paikaltaan. Peliä jatketaan vuorotellen ämpäreitä kääntäen, kunnes kaikki parit on löydetty. Eniten pisteitä saanut joukkue voittaa.

Yksi laskee kymmeneen esim puulla ja muut menevät piiloon, etsijä lähtee etsimään niinkuin piiloksessa ja kun löydyt sinun pitää mennä puulle huutamaan muille missä etsijä on ja milloin sinut voi pelastaa. Alueella on oltava jonkinlainen rakennus minkä voi kiertää ympäri, ja kun etsijä menee rakennuksen nurkan taakse niin, että häntä ei näy, hänen täytyy kiertää se kokonaan. Pelastamisessa pitää vain juosta ja pelastettavien läheltä ohi ja läpäyttää vaikka yhtä, näin kaikki on pelastettu. Sitten vain juostaan äkkiä piiloon ennenkuin etsijä näkee, peli vain jatkuu, ensimmäisenä jäänyt on seuraava laskija.

Yksi leikkijä on pakkanen, loput pikkulintuja. Pakkanen yrittää ottaa pikkulintuja kiinni, ja onnistuessaan pikkulintu jähmettyy paikalleen. Toiset pikkulinnut voivat pelastaa jähmettyneen lämmittämällä tätä siipiensä suojassa halaamalla. Leikkiä voidaan varioida ryhmän mukaan siten, että pakkasia onkin kaksi, tai että jähmettyneen linnun sulattamiseen tarvitaan kaksi pikkulintua halaamaan yhdessä. Vaihtoehtoinen sulattamistapa on, että yksi leikkijöistä on kevätaurinko, joka tulee halaamalla pelastamaan.

Tämä leikki on muunnelma leikistä "Maa, meri, laiva". Ennen leikkiä leikkialueelle merkitään kolme toisistaan erillään olevaa aluetta (esim. kolme viivaa, kartiota tms.). Alueet/viivat ovat nimeltään pingviini, kenguru ja norsu. Ennen leikkiä kerrataan yhdessä miten eläimet liikkuvat (esimerkiksi pingviini jalat yhdessä tepsuttamalla/vaappumalla, kenguru hyppimällä ja norsu neljällä jalalla). Kun leikinohjaaja huutaa jonkun eläimen nimen, lähdetään alueelle liikkumalla kyseisen eläimen tavoin. Jokaisella alueella on myös tehtävä, joka suoritetaan alueelle päästyä. Pingviinin alueella tervehditään toisia, kuten pingviinit: kumartamalla. Kengurun alueella peput vastakkain. Norsun alueella "kärsällä", eli läpäsäistään kaverin kanssa kädet yhteen. Leikki soveltuu leikittäväksi niin isommassa sisätilassa kuin ulkotiloissakin. Jos leikkiin haluaa lisätä vaikeusastetta, voi alueet nimetä eläinten asuinpaikkojen mukaan (esim. pingviinien alue on jäätikkö, kenguru aavikko, norsu viidakko).

Pinjata on pahvista tehty värikäs eläin- tai muu hahmo, joka täytetään esimerkiksi makeisilla ja pähkinöillä, ja joka sitten lyödään kepillä rikki. Hahmon rikkoutuessa sisällä oleva yllätys leviää maahan kaikkien leikkijöiden poimittavaksi. Pinjata kiinnitetään vahvalla narulla koukkuun kattoon, tai kaksi aikuista voi pitää välissään pitkää narua, jossa hahmo roikkuu. Leikkijät asettuvat jonoon ja yrittävät vuorollaan silmät sidottuina saada pinjatan halki. Leikkiin saa lisää hauskuutta ja vaikeutta, jos hahmoa heilutellaan narussa ylös ja alas ja leikkijää pyöritetään ympäri ennen lyöntivuoroa. Meksikosta lähtöisin oleva leikki sopii erilaisiin juhliin. Hahmon voi askarrella itse (ks.esim.: koululainen.fi/asiaa/jutut/tee-pinjata) tai ostaa valmiina ja täyttää mieleisekseen.

Hyppikää kuralätäkössä yksin, kaksin tai ryhmässä. Kuka roiskii kuraa pisimmälle?

Tämän leikin tarkoituksena on saada leikkijät yhteistyössä hyppäämään mahdollisimman pitkälle. Ensimmäinen hyppääjä loikkaa lähtöviivalta niin pitkälle kuin mahdollista. Seuraava hyppääjä loikkaa siitä kohdasta, johon edellinen hyppääjä putosi. Leikkijät yrittävät parantaa kokonaistulostaan onnistuneilla osahypyillä. Tätä loikkaleikkiä voidaan leikkiä joko sisällä tai ulkona, hypäten eteen- tai taaksepäin, joko paikalta tai vauhtia ottaen, hyppäämällä kolmiloikkaa jne. Sitä voidaan leikkiä myös joukkueiden välisenä kilpailuna.

Pitkiä ja lyhyitä hyppynaruja voi käyttää samassa leikissä esimerkiksi siten, että yhden pitkän hyppynarun sisään menee yksi tai kaksi hyppijää hyppimään lyhyellä narulla. Lisähaastetta saa lisäämällä hyppijöitä tai hyppynaruja.

Pohjatuuleksi nimetyt leikkijät laskevat kymmeneen. Sillä aikaa etelätuuleksi nimetyt hajaantuvat ympäriinsä. Sitten pohjatuulet yrittävät ottaa heitä kiinni. Kun pohjatuuli onnistuu koskettamaan etelätuulta, tämä jäätyy leveään haara-asentoon. Saadakseen hänet taas sulamaan jonkun toisen etelätuulen pitää ryömiä hänen jalkojensa välistä. Pohjatuulten lukumäärä pysyy pelin aikana samana, mutta jäätyneiden ja etelätuulten määrä vaihtelee.

Pelaajat jaetaan pelaajat poliiseihin ja rosvoihin, niin että pelaajia on molempia tasan. Poliisit ottavat rosvoja kiinni ja toimittavat vankilaan. Rosvot voivat pelastaa toisiaan vankilasta koskettamalla tai esim.läpsyllä. Peli päättyy joko siihen, että poliisit saavat kaikki roistot kiinni tai kun sovittu aika loppuu. Tämän jälkeen voidaan vaihtaa rooleja. Muunnoksena rosvot muuttuvat kiinni otettaessa poliiseiksi ja peli päättyy kun kaikki ovat poliiseja.

Piilota jokin esine. Lapset/lapsi etsii ohjeen mukaan.Jos lähestyy piiloa lämpenee jos erääntyy piilosta viilenee.Kun on aivan piilon luona polttaa jne

Rajataan leikkiin sopiva alue ja valitaan polttaja/polttajat. Leikkijät asettuvat alueen sisälle ja polttajat ulkopuolelle. Pelin tarkoituksena on pallolla osumalla tehdä leikkijöistä polttajia eli leikki loppuu, kun kaikista leikkijöistä on tullut polttajia ja he ovat siirtyneet alueen ulkopuolelle. Leikissä on hyvä sopia mm. mistä kehon alueista palaa ja mistä ei, onko pallon tultava suoraan ilmasta vai polttaako maan kautta tullut pallo, saako suolata eli voiko leikkijä pukata pallon toisen päälle polttaen hänet jne. Leikkiä voi varioida mm. heittämisen sijaan potkimalla pehmeää palloa tai siten että polttaja pääsee takaisin poltettavaksi kun saa jonkun poltettua (yksi/kaksi polttajaa kerrallaan). Polttopalloa voi myös pelata useammalla kuin yhdellä pallolla kerrallaan tai palloina voi olla jättijumppapallot.

Leikkialueelle piirretään iso ympyrä. Leikkijät seisovat ympyrässä ja yksi leikkijöistä seisoo polttajana ympyrän ulkopuolella. Polttaja yrittää pallolla osua ympyrän sisällä olevia polven alapuolelle. Polttaja ei saa astua ympyrän sisään. Ne, joihin osuu joutuvat myös polttajiksi. Viimeiseksi ympyrään jäänyt on voittaja.

Leikitään polttopalloa: leikkijät ovat ympyrän sisällä ja yksi jää polttajaksi ulkopuolelle ja koittaa heittämällä polttaa ympyrän sisällä olijoita. Jos pallo osuu lantiosta alaspäin, tulee pelaajasta polttaja, eli hän siirtyy ulkopuolelle heittäjäksi toisen avuksi. Leikki jatkuu, kunnes kaikki on poltettu. Polttopeffiksessä ollaan "rapu-asennossa" piirin sisäpuolella, jolloin joudutaan kannattelemaan itseä myös käsien varassa. Sopii hyvin myös aikuisille:)

Ensin muodostetaan piiri ja yksi leikkijä jää piirin keskelle. Tämä alkaa laukata piiriä ympäri muiden laulaessa: "Tuolta he tulevat poneillansa, pienillä paksuilla poneillansa. Tuolta he tulevat poneillansa ja mitähän ne meille kertoo" Tässä vaiheessa piirin keskellä ollut leikkijä pysähtyy piirissä olevan leikkijän kohdalle ja he tanssivat seuraavasti: "Vatsa vatsa vatsaa vasten..." jolloin leikkijät hankaavat mahoja vastakkain. "...kylki kylki kylkeä vasten..." jolloin leikkijät hankaavat kylkiä vastakkain. "...peppu peppu peppua vasten..." jolloin leikkijät hankaavat peppuja vastakkain. "...sitä ne meille kertoo." Sitten leikkijät lähtevät yhdessä kiertämään piiriä ja laulu alkaa alusta. Nyt kumpikin äsken tanssineista lähtee kiertämään piiriä ja alkavat tanssia omalle kohdalle jääneiden kanssa, jonka jälkeen kaikki neljä lähtevät kiertämään piiriä jne. Leikki loppuu kun kaikki ovat saaneet tanssia.

Leikkijät ovat piirissä. Yksi leikkijöistä on poni, ja hän laukkaa piirin sisäpuolella,. Laulua lauletaan ja kun laulussa lauletaan "Ja kertoo meille näin" , pysähtyy hän jonkun leikkijän kohdalle. Seuraavaksi laulussa tulee ruumiinosia, ja tämän yhden ponin tulee hyppiä toisen leikkijän edessä niin, että kun lauletaan vatsasta, he hyppivät vatsat vastakkain, ja kun lauletaan kyljestä, hypitään kyljet vastakkain jne. Kun laulu loppuu, liittyy toinenkin leikkijä mukaan laukkaamaan ja leikkiä jatketaan niin pitkään, kunnes ei ole enää leikkijöitä piirissä jäljellä. Laulu menee näin: Tuolta he saapuvat poneillansa, pienillä paksuilla poneillansa. Tuolta he saapuvat poneillansa, ja kertoo meille näin. Vatsa, vatsa, vatsaa vasten, kylki, kylki, kylkeä vasten peppu, peppu, peppua vasten ja kertoi meille näin!

Leikkijöistä valitaan kaksi poroisäntää. Molemmat saavat yhden erivärisen pallon. Loput leikkijöistä ovat poroja, jotka juoksevat ympäriinsä rajatulla alueella eli poroaitauksessa. Poroisännät alkavat merkitä poroja heittämällä niitä palloilla. Merkittyihin poroihin kiinnitetään pallon värinen pyykkipoika, jonka jälkeen merkityt porot saavat taas juosta vapaina. Eniten poroja merkinnyt poroisäntä voittaa.

Matala pukkiteline, pehmeä maa-alusta Kaksi sivuttain seisomaan pukille Toinen käsi selän taakse, toisella yrität saada kaverin horjahtanaan alas pukilta. Voittaja taas kilpailee seuraavaa vastaan Ei lyömistä, kyykkyasentoon voi mennä.

Ohjeista ryhmä rinkiin ja yksi menee sen keskelle seisomaan. Keskellä oleva osoittaa jotakuta ja osoitettu menee kyykkyyn, ja hänen kummallakin puolella olevat osoittavat toisiaan "pyssyillä" ja sanoivat "Pum!" Se kumpi sanoo viimeiseksi, lähtee pelistä pois. Jos osoitettu ei mene kyykkyyn ja hänen toisella puolella olevat "ampuvat" häntä, osoitettu menee pelistä pois.

Valitaan leikkijöistä hippa ja rajataan leikkialue. Kun hippa saa jonkun kiinni, tämän pitää mennä "karhunkäynti-asentoon." Pelastaminen tapahtuu toista jalkaa pumppaamalla 3 kertaa ylös-alas. Hippoja voi olla myös 2. Hauskaa myös aikuisille, nauruvaroitus:)

Leikkijät pyörivät piirissä. Yksi leikkijä on piirin keskellä silmät sidottuna. Hän osoittaa sormella jotakuta. He asettuvat selät vastakkain, kädet kyynärpäistä ristikkäin. Piiri laskee "Yksi, kaksi, kolme!" Kun sanotaan "Kolme", keskellä olevat kääntävät päätään. Jos he kääntävät päänsä eri puolille he kättelevät, ja piirissä ollut jää sokoksi. Jos he kääntävät päänsä samaan suuntaan, he saavat suudella toisiaan poskelle tai halata sen mukaan, miten alussa on sovittu. Entinen sokko jatkaa.

Valitaan kaksi etsijää. (Jos ryhmässä on suuret ikäerot, voidaan pareittain laittaa nuorempi ja vanhempi lapsi. ) Määritellään tietty alue, jolle saa piiloutua. Käydään alue yhdessä läpi, jotta kaikki leikkiin osallistujat tietävät rajat. Etsijät laskevat hitaasti kymmeneen. Sillä välin toiset lapset menevät, hekin pareittain, piiloon. Kun etsijät löytävät parin piilossa, piilossa ollut pari liittyy etsijöiden kanssa etsimään toisia. Etsijöitä vaihdetaan aina kierroksen päätyttyä niin, että kaikki halukkaat pääsevät etsimään.

Tähän leikkiin tarvitaan monta pelaajaa. Pelialueen rajat on hyvä määritellä. Yksi leikkijöistä on etsijä. Pallo laitetaan keskelle nurmikkoa ja joku potkaisee sen mahdollisimman kauas. Etsijä hakee pallon ja muut menevät piiloon. Kun etsijä on tuonut pallon entiselle paikalleen hän huutaa "Purkki kotona!" ja alkaa etsiä toisia pelaajia. Aina, kun etsijä näkee jonkun, hän juoksee pallon luo ja huutaa esim. "Minna purkissa!" Toiset pelaajat voivat yrittää pelastaa kiinnijääneen siten, että he juoksevat pallon luokse etsijän huomaamatta ja potkaisevat pallon uudelleen. Tällöin kaikki kiinnijääneet pelastuvat ja etsijä joutuu alkamaan etsimisen alusta. Kun etsijä on löytänyt kaikki, ensimmäisenä löydetystä tulee seuraava etsijä.

Hyvän ja luistavan liukurin saa muovipussista tai jätesäkistä. Pehmeyttä liukuriin saa, kun täyttää pussin lumella ja sulkee pussin hyvin, jotta lumi pysyy sisällä.

Leikkiä varten tarvitaan alue jossa on puita tms. Keskellä on yksi leikkijä ilman omaa puuta. Ilman omaa puuta oleva leikkijä huutaa: ”Puu palaa, pakko vaihtaa!”. Puiden luona olevat leikkijät vaihtavat puita, jolloin keskellä oleva leikkijä yrittää päästää yhteen niistä. Ilman omaa puuta jäänyt leikkijä on uusi huutaja.

Jokainen leikkijä valitsee itselleen puun, jossa asuu. Yksi leikkijöistä on ilman puuta. Kun hän huutaa: "Talo palaa, pakko vaihtaa", täytyy kaikkien leikkijöiden vaihtaa puuta. Ilman puuta ollut leikkijä yrittää samalla saada itselleen puun. Se, joka jää ilman puuta, jää uudeksi huutajaksi.

Tarvitaan pari 2–3 metrin pituista seivästä, joiden sivuille noin puolen metrin korkeudelle alapäästä naulataan puukapulat jalansijoiksi. Kävelijä nousee jalansijoille, esimerkiksi portailta, ja tarttuu käsillään seipäisiin siten, että käsivarret ovat alaspäin hieman koukussa ja kyynärpäät puristavat seipäitten yläpäätä ruumiin sivuja vasten. Kävelijät voivat kilpailla, kuka kulkee nopeimmin sovitun matkan.

Ohjeista osallistujia asettumaan jonoon siten, että jokainen ottaa tukevalla otteella edessään olevasta kiinni. Ensimmäinen ottaa kiinni tolpasta tai puusta. Köydenvedon tapaan jokainen vetää niin kovaa kuin pystyy. Se, kenestä jono katkeaa siirtyy jonon perälle.

Leikkijät asettuvat jonoon. Jokainen leikkijä tarttuu edessään olevaa vyötäröltä, etummainen pitää kiinni puusta. Tarkoituksena on vetämällä kaataa puu. Se jonka kohdalta jono katkeaa, putoaa pelistä.

Lapset pyöräilevät pareittain peräkkäin. Etummainen päättää reitin. 1–2 lasta pyöräilee kentällä yksikseen. Kun joku liittyy parin jatkoksi eli pyöräilijöitä on jonossa kolme, lähtee etummaisena pyöräilevä pois jonosta sanoen: ”Kiitos ja näkemiin!”. Hän liittyy vuorostaan jonkin pyöräilevän parin jonon jatkoksi jne. Leikkiä voi kokeilla myös rinnakkain ajaen: oikealla ajava päättää reitin ja uusi pyöräilijä liittyy riviin vasemmalta puolelta. Oikealla ajavan vuoro on lähteä rivistä ja sanoa: ”Kiitos ja näkemiin! Versio: Jono pituutta voi kasvattaa. Jonossa voi ajaa esimerkiksi neljä pyöräilijää ja viidennen on lähdettävä.

Aikuiset tai avustavat lapset pitävät varjoa ylhäällä ja nostavat ja laskevat sitä hitaasti. Lapset pujottelevat pyörillä aikuisten välistä ja hiukan varjon alta.

Aikuinen puhaltaa saippuakuplia ympäri kenttää. Lasten tehtävä on osua mahdollisimman moneen saippuakuplaan kädellä, päällä, jalalla tai pyörällä.