Jokainen leikkijä nostaa hatusta lapun, jossa on elämäinen nimi, esimerkiksi possu, kana tai hevonen. Kunkin eläimen nimeä on vähintään kolmessa lapussa. Leikkijät eivät näytä lappuaan muille vaan hajaantuvat ympäri huonetta. Tarkoituksena on löytää oman ryhmän jäsenet. Leikkijät eivät saa puhua, vain matkia oman eläimen ääntä. Leikki loppuu, kun kaikki ovat löytäneet omaan ryhmäänsä. Leikkiä voi vaikeuttaa leikkimällä sitä pimeässä huoneessa tai silmät sidottuina.

Tilaavaan huoneeseen asetetaan 3-4 tuolia erilaisiin asentoihin ja tuolien välille jätetään paljon tilaa. Kunkin leikkijän on vuoron perään yritettävä ajaa eli liikkua silmät sidottuna välttäen onnettomuuksia. Jokainen tuoli on kierrettävä ennen kuin saa jatkaa seuraavan tuolin luo. Jos koskettaa tuoleja, sattuu onnettomuus. Voittaja on se, jolla on vähiten onnettomuuksia.

Leikkijät seisovat väljässä piirissä pareittain käsikynkässä, ulommainen käsi lanteella. Yhdestä parista määrätään toinen ajajaksi ja toinen pakenijaksi ja he seisovat kaukana toisistaan. Merkin saatuaan lähtee ajaja tavoittamaan väistyjää, joka juoksee pakoon ja on turvassa pistettyään kätensä jonkun käsikoukkuun. Tällöin kolmanneksi jäänyt joutuu pakenijaksi. Jos ajaja saa ajettavan kiinni osat vaihtuvat. Jos leikkijöitä on paljon, voidaan määrätä 2-3 paria juoksemaan.

Tarvikkeet: Aarrepurkki (margariinirasia, pilttipurkki yms.) jonne voi halutessaan laittaa leikkirahaa Leikin valmistelu: Rajataan piilotusalue ja määritellään kuulustelupaikka eli poliisiasema (esimerkiksi koulun katos tai penkki). Sovitaan kuulustelukierrosten määrä sekä se, että kuinka monella kuulustelukierroksella saa huijata. Leikin kulku: Arvotaan kaksi ensimmäistä aarteen piilottajaa. Muut menevät esim nurkan taakse odottamaan, kunnes aarteen piilottajat ovat käyneet kätkemässä aarteen. Piilottamisen jälkeen kätkijät tulevat kuulusteluihin poliisiasemalle. Muut leikkijät saavat vuorotellen esittää kätkijöille kysymyksen, joka helpottaisi hieman aarteen löytymistä. Esim. onko aarre maassa? Onko aarre kiikkujen vasemmalla puolella? jne. Jokaisen kuulustelukierroksen jälkeen leikkijät lähtevät etsimään aarretta. Leikin johtaja kutsuu leikkijät tietyn ajan kuluttua kuulusteluihin. Kun joku löytää aarteen nappaa hän sen mukaansa ja pinkaisee juoksuun yrittäen päästä kuulustelualueelle. Jos hän pääsee poliisiasemalle aarteen kanssa, saa hän toimia seuraavana aarteenpiilottajana valitsemansa kaverin kanssa. Jos joku muu saa hänet kiinni ennen poliisiasemaa, tulee siitä, joka löytäjän sai kiinni ja aarteen löytäjästä seuraavat piilottajat. Leikkiä voi leikkiä myös niin, että valitaan vuorotellen piilottajat.

Leikkijöistä valitaan paha kuningas, joka menee kuninkaan viivalle. Muut leikkijät menevät ensin kotiviivalle keksimään kuninkaan kysymyksiin vastaukset ja siirtyvät sitten kyselyviivalle. Leikkijät sanovat "Hyvää päivää paha kuningas!" Kuningas vastaa: "Hyvää päivää kiltit lapset! Mistä te tulette?" Lapset vastaavat sen, mitä ovat sopineet. Kuningas kysyy "Mitä te syötte ja mitä te juotte?" Lapset vastaavat, mitä ovat sopineet. Kuningas kysyy "Mitä te osaatte tehdä?" Leikkijät jäljittelevät liikkein aiemmin sovittua työtä. Kuningas yrittää arvata, mitä työtä he tekevät. Kun hän arvaa oikein, lähtevät leikkijät juoksemaan kotiviivalle. Ne, jotka kuningas saa koskettamalla kiinni, tulevat kuninkaan avustajiksi. Leikki alkaa alusta, kunnes kaikista on tullut kuninkaan avustajia.

Painissa kaksi ottelijaa koettelee voimiaan ja taitojaan yrittämällä selättää toisen lattiaan. Voittajaksi selviää se, joka saa painettua vastustajansa molemmat hartiat yhtä aikaa maahan. Ennen ottelun alkua sovitaan esimerkiksi siitä, saavatko kumppanukset kampata toisiaan eli käyttää jalkoja apunaan saadakseen vastustajan pois tasapainosta.

Pelaajat liikkuvat pelialueella etsien vapaata paikkaa. Pallollinen pelaaja saa liikkua vasta syötettyään pallon jollekin toiselle pelaajalle. Syötön saatuaan on pelaajan ensin kosketettava pallolla lattiaan, minkä jälkeen hän voi syöttää tai yrittää maaliheittoa. Osuma maaliin tuo pisteen. Maaleina voivat olla esimerkiksi voimistelumatot. Pelivälineeksi on hyvä valita jokin pehmeä pallo.

Kerro leikkijöille, että tarkoituksena on suunnitella yhdessä painokone: miten se toimii mitä osia siinä on, ketkä esittävät rattaita, ketkä akseleita jne. Muistuta, että kone on suuri kokonaisuus, josta lähtee kova ääni. Se käynnistyy vähitellen, osa osalta, kunnes se on täydessä vauhdissa. Kun olette saaneet koneen valmiiksi, voit laittaa musiikkia soimaan rytmittämään koneen liikettä.

Leikkijät saavat suunnitella painokoneen: miten se toimii, mitä osia siinä on, ketkä esittävät rattaita, ketkä akseleita jne. Kone on suuri kokonaisuus, josta lähtee kova ääni. Se käynnistyy vähitellen, osa osalta, kunnes se on täydessä vauhdissa. Kun leikkijät ovat tehneet koneen, voidaan laittaa musiikkia koneen liikettä rytmittämään.

Leikissä on yksi kiinniottaja. Muut leikkijät juoksevat karkuun. Kun hippa koskettaa, mennään keräksi lattialle (=kinkku). Kiinnijäänyt leikkijä voidaan pelastaa asettamalla käsi (=paistomittari) lattialla olevan kainaloon. Pelastamisen jälkeen pelastettu pääsee takaisin leikkiin.

Perinteinen jäämies leikki jossa yksi jää hipaksi muut koittavat juosta kentän laidasta toiseen laitaan jäämättä kiinni. Hippana on pakkanen lisäksi valitaan myös aurinko. Leikissä sen sijaan, että kiinniotettu jää myös hipaksi hän jäätyy paikalleen jääpuikoksi ja aurinko juoksee ja yrittää sulattaa jäädytetyn. Aurinko juoksee muiden mukana. Pakkanen yrittää ottaa myös auringon kiinni. Jos jääpuikoksi jähmettynyt onnistuu koskettamaan juoksijaa tämä jäätyy myös jääpuikkoon kiinni. Viimeksi kiinni jäänyt on seuraava pakkanen.

Leikkijät istuvat piirissä ja kukin saa 24 tulitikkua. Jokainen ottaa vuorollaan nyrkkiinsä osan tikuistaan ja kysyy vieressään istuvalta "Paljonko kello on?" (eli montako tikkua hänellä on nyrkissään). Jos vastaaja arvaa väärin, hänen on annettava kysyjälle niin monta tikkua omistaan kuin on oikean ja väärän vastauksen ero. Jos hän arvaa oikein, antaa kysyjä hänelle nyrkissään olevat tikut. Voittaja on se, jolla on leikin lopussa eniten tikkuja

Leikki menee niin, että yksi valitaan sudeksi, ja lapset huutavat: Paljonko kello on? Susi sanoo esim. 12, ja kaikki ottavat yhtä paljon askelia (susi voi myös pyytää ottavan askelia taaksepäin ja esim. jättiläisen askelia). Joka kerta susi saa sanoa eri luvun, ja kun joku on lähellä sutta, niin sitten huudetaan: Paljonko kello on? Ja susi vastaa: On ruoka-aika! Ja kaikki lähtevät juoksemaan takaisin aloitus paikalle, ja jos susi saa jonkun kiinni, niin silloin siitäkin tulee susi.

Kerää kaikki yhteen tilaan, jossa on mahdollisuus liikkua vapaasti. Jokaisen osallistujan nilkkaan sidotaan ilmapallo noin 20 senttimetrin narun päähän jalasta. Leikin ideana on yrittää rikkoa toisten ilmapalloja tallomalla ja säilyttää omansa ehjänä mahdollisimman pitkään. Hauska leikki sekä lapsille että aikuisille!

Alussa on kaksi hippaa, joilla on pallo. Pallo kädessä ei saa liikkua, mutta sitä saa syötellä. Syöttelemällä hipat pyrkivät pääsemään muiden leikkijöiden lähelle ja heittämään / koskettamaan heitä pallolla. Mikäli pallo osuu leikkijää muualle kuin päähän, hän jää myös hipaksi. Hipat erottaa liiveistä, jotka tulee laittaa päälle osuman saatuaan. Kaksi viimeiseksi jäänyttä ovat seuraavan hipan hipat.

Leikkiin tarvitaan vähintään kaksi joukkuetta, joille molemmille annetaan pallo ja ämpäri tai muu astia. Yksi joukkueesta ottaa ämpärin ja seisoo muutaman metrin päässä jonossa olevasta joukkueestaan. Joukkueen jäsenet yrittävät vuorotellen heittää pallon ämpäriin. Ämpärin kannattelija saa auttaa siirtelemällä ämpäriä kohti palloa, mutta paikallaan pysyen. Etukäteen sovitaan 3-5 heittokerrasta. Joukkue, jolla on eniten koreja voittaa.

Kaksi tai useampia leikkijöitä asettuu seinän viereen ja pitää kiinni seinästä joko kädellä tai jalalla nojaten. Polttajaksi valittu yrittää polttaa pallolla seinästä kiinni pitäviä leikkijöitä. Päähän ei saa heittää! Leikkijä ei saa irrottaa otettaan seinästä, vaan hänen pitää muuten yrittää väistää palloa. Pallon osuessa leikkijää vartaloon hänestä tulee litta (hippa) ja leikki jatkuu.

Leikkijöistä muodostetaan kaksi joukkuetta. Joukkueet istuvat tuoleilla vastakkain rintamariveissä jonkin matkan päässä toisistaan, jalat suoriksi ojennettuina. Joukkueen ensimmäisellä on pallo nilkkojen välissä. Leikinohjaajan annettua merkin koettavat leikkijät jalkojen avulla antaa pallon vierustoverin nilkkojen varaan, tämä seuraavalle jne. Ensiksi valmiiksi tullut joukkue voittaa. Jos joku pudottaa pallon, hän hakee sen ja jatkaa leikkiä.

Leikkijät menevät piiriin keskiympyrään. Ohjaaja heittää pallon ilmaan ja huutaa jonkun leikkijän nimen. Tästä leikkijästä tulee Nade, joka yrittää saada mahdollisimman pian pallon haltuunsa. Samaan aikaan muut leikkijät juoksevat mahdollisimman kauas pallosta. Kun Nade saa pallon haltuunsa huutaa hän SEIS, jolloin kaikkien muiden tulee pysähtyä. Paikaltaan Naden tulee heittää muita pallolla. Voi myös sopia, että esim. kolme askelta on sallittu. Mikäli pallo osuu toiseen pelaajaan, tulee hänestä seuraava Nade ja peli alkaa keskiympyrästä alusta. Mikäli nade ei osu keneenkään liikkumiskielto loppuu ja leikkijät ryntäävät jälleen mahdollisimman kauas pallosta. Kun Nade on juossut oman heittonsa kiinni ja huutaa SEIS, on kaikkien jälleen pysähdyttävä. Mikäli Nade ei osu keneenkään kolmen heiton aikana, palataan keskiympyrään ja Nade heittää pallon ilmaan ja huutaa jonkun leikkijän nimen josta tulee seuraava Nade. Voidaan myös leikkiä jatkuvana, jolloin välillä ei käydä keskiympyrässä vaan peli jatkuu aina sieltä missä pallo on. Leikissä voidaan käyttää myös kahta Nadea.

Istukaa lattialla ringissä. Jokainen osallistuja kertoo oman nimensä. Leikin ohjaaja vierittää pallon yhdelle kerholaiselle sanoen samalla tämän nimen. Tämä vierittää pallon seuraavalle jne. Kun pallo liikkuu ringin keskellä sujuvasti, leikin ohjaaja voi kokeilla toisen ja kolmannen pallon lisäämistä. Leikki kannustaa kerholaisia puhaltamaan yhteen hiileen.

Sama kuin hippa, mutta kun saa kiinni jonkun, niin huudetaan: Pannukakku!

Pelaajat jaetaan 4-5 hengen joukkueisiin. Jokaisella joukkeella on yksi jumppapatja, joka toimii joukkueen panssarina. Yksi pelaajista on kenraali, joka saa liikkua vapaasti ilman panssaria. Muut joukkueen pelaajat pitävät panssarista kiinni kunnes palavat tai siirtyvät kenraaliksi. Panssarin kanssa saa liikkua, sitä saa nostaa ja kääntää, kunhan kaikki pitävät siitä kiinni. Kenraali on ainoa joukkueesta joka saa koskea palloihin, ja hänen on tehtävänä on polttaa muiden joukkueiden pelaajia, sekä kenraaleja että panssarissa kiinni olevia. Pallo kädessä ei saa liikkua, mutta seinän kautta saa heittää itselleen ja näin pääsee lähemmäs vastustajia. Polttaminen tapahtuu heitosta joka osuu suoraan ilman pomppuja. Maan kautta tulevat heitot eivät siis polta. Jos kenraali palaa, tulee panssarin takaa uusi pelaaja. Kun viimeinen pelaaja joutuu kenraaliksi, panssari putoaa maahan. Se joukkue voittaa jolla on viimeisenä panssari pystyssä. Pelin alussa joukkueet lähtevät alueen eri kulmista liikkeelle. Peli alkaa siitä kun pallot heitetään keskelle. Palloja on hyvä olla monta, mutta vähemmän kuin joukkueita.

Hatussa tai jossain muussa astiassa/purkissa on lappuja joissa on tehtäviä, joita nostetaan "hatusta". Lapun nostaja /nostajat esittävät lapulla olevan tehtävän ja muut arvaavat, mitä esitetään. Leikitään niin kauan kuin jaksetaan.

Leikin ohjaaja kirjaa lapuille etukäteen aiheita. Näitä voivat olla esimerkiksi ammatit, eläimet, sääilmiöt ja sadut. Laput laitetaan hattuun, josta kerholaiset saavat käydä nostamassa itselleen aiheen. Aihe esitetään näytellen, ilman puhetta. Muut arvaavat.

Pyydä leikkijöitä valitsemaan itselleen pari tai jaa heidät pareiksi. Anna jokaiselle parille sanomalehti ja kerro, että heidän pitää pysyä koko ajan yhdessä lehden päällä. Kun aikaa on mennyt pari minuuttia, käske pareja taittamaan lehti pienemmäksi. Lehti taitetaan niin monta kertaa, kunnes molemmat ”putoavat” sen päältä. Se pari, joka pysyy muita pidempään lehden päällä, on voittajapari.

Muodostetaan 4-5 hengen ryhmät. Jokaiselle ryhmälle jaetaan kaksi sanomalehteä ja teippirulla. Näistä materiaaleista rakennetaan torni, joka on pysyttävä pystyssä ilma, että kukaan koskee siihen. Se ryhmä, joka saa annetussa ajassa (esim.4 min) kasattua korkeamman tornin, voittaa.

Tämä leikki haastaa ryhmän tekemään yhteistyötä. Jaa leikkiin osallistujat noin 5 hengen ryhmiin. Anna jokaiselle ryhmälle 15 kpl A4-paperiarkkia ja kerro, että heillä on 5 minuuttia aikaa rakentaa niistä mahdollisimman korkea rakennelma ilman repimistä tai liimaamista. Papereita saa ainoastaan taitella. Ryhmät saavat alkaa rakentamaan, kun olet antanut äänimerkin. Lopuksi katsotaan mikä ryhmä sai korkeimman rakennelman. Voit sanoa, että rakennelman tulee pysyä pystyssä 10 sekuntia ajan loppumisen jälkeen.

Yksi leikkijöistä poistuu huoneesta ja toiset keksivät sillä aikaa arvattavan sanan. Kun arvaaja palaa takaisin muiden joukkoon, muut alkavat keskenään keskustella käyttäen lauseita, jossa arvattava sana esiintyy, mutta sen tilalla käytetään sanaa "papupata". Se leikkijä, joka jonka sanoman perusteella arvaaja arvaa oikean sanan , joutuu vuorostaan arvaajaksi.

Kirjoittakaa pienille lapuille erilaisia vaivoja ja toisille lapuille ohjeita, kuinka vaivaa hoidetaan. Kirjoittakaa vaivoja yhtä monta kuin on parannusohjeita. Pidä vaivat ja parannukset erillisissä pienissä kirjekuorissa tai astioissa. Jaa jokaiselle osallistujalle yksi vaiva ja yksi parannuslappu. Ilmoita kaikille, ettei parannuslappua saa lukea vielä. Kun kaikille on jaettu laput, jokainen vieras vuorollaan lukee ensin vaivansa ja sen jälkeen kääntää parannuslapun oikeinpäin ja lukee sen. Yleensä vastaus aiheuttaa makeat naurut. Vaivoja kirjoittaessaan kannattaa käyttää mielikuvitusta ja parannusehdotuksissa vieläkin enemmän. Esim. vaivana ”Minulla on aivan liian isot tekohampaat” ja parannusehdotuksena ”Paranee ainoastaan limua juomalla!”

Pelataan tavallista jalkapalloa siten, että pelaajat ovat pareittain ja että kunkin parin toiset jalat on sidottu narulla yhteen.

Valitkaa levyraadin tuomaristoon ystävyksiä, eli kahden kerholaisen muodostamia pareja. Parit antavat yhdessä arvosanan kuunnelluille kappaleille. He voivat myös halutessaan perustella antamiaan arvosanoja. Julistakaa voittajakappale.

Leikkijöitä on parillinen luku. Leikinjohtaja jakaa jokaiselle lapun, jossa on leikkijän rooli. Laput kuuluvat pareittain yhteen, esimerkiksi lääkäri-potilas, onkija-kala. Leikki alkaa siten, että joku leikkijöistä alkaa esittää rooliaan pantomiimisesti. Se, joka tunnistaa mitä esitetään ja arvelee olevansa pari, alkaa esittää omaa rooliaan. Hän menee oletetun parinsa luokse ja näyttelee osansa. Ympärillä olevat arvaavat, mistä tilanteesta on kysymys. Näin esitetään kaikki parit. Puhuminen on pareilta esityksen aikana kielletty. Vihjeitä pareiksi: lehmä-lypsäjä, hevonen-ratsastaja, äiti-itkevä lapsi, liftaaja-autoilija, sulhanen-morsian, riitelijä-riitelijä, verkonlaskija-soutaja…

Pyrkimyksenä on edetä paikasta A paikkaan B mahdollisimman sulavasti, nopeasti ja suoraviivaisesti maastonmuodoista riippumatta. Esterata voi olla metsässä, kylässä tai kaupungissa. Reittiin tutustutaan ennen aloittamista. Kallioita, aitoja, muureja ja seiniä ei tässä leikissä koeta riesaksi vaan nimenomaan luovien liikesarjojen välineiksi. Pitävät kengät ovat avuksi. Leikissä liikkeen sulavuus on vauhtiakin tärkeämpää. Tarkoituksena ei ole aiheuttaa vahinkoa itselle tai ympäristölle eikä häiritä ulkopuolisia vaan pitää hauskaa ja oppia hallitsemaan kehoaan paremmin. Leikissä ei ole voittajia eikä häviäjiä – vain esiteitä voi voittaa. Leikki sopii vanhemmille lapsille. Verryttely ennen suoritusta suojaa loukkaantumisilta.

Jokainen leikkijä saa lapun, jossa lukee jokin ammatti (esim. seppä). Jokainen ammatti lukee kahdessa lapussa. Leikinjohtajan merkistä leikkijät lähtevät etsimään kollegaansa esittämällä ammattinsa puuhia pantomiimina, siis puhumatta. Parinsa löytäneet jäävät odottelemaan hitaampia. Näin voit muodostaa myös isompia ryhmiä.

Leikkijät jaetaan kahteen peräkkäiseen riviin, joilla on etäisyyttä muutama metri. Takimmaisen rivin leikkijät ovat apinoita ja etummaisen turisteja. Jokaiselle apinalle kuiskataan jonkin turistin nimi. Kun tämä on tehty, leikinjohtaja antaa luvan ja turistit kääntyvät apinoihin päin. Apinat matkivat oman turistinsa kaikkia eleitä. Turistit koittavat selvittää, kuka on heidän apinansa (persoonallinen liikehdintä on avuksi!). Kun turisti keksii apinansa, hän käy noutamassa tämän ja jää odottamaan muita.

Leikkijät istuvat tai seisovat ringissä. Ensimmäinen leikkijä sanoo nimensä ja esineen tai asian, jonka ottaisi mukaan autiolle saarelle (”Olen Antti ja ottaisin mukaan autiolle saarelle kiikarit”). Seuraava leikkijä toistaa edellisen leikkijän nimen ja esineen ja sanoo oman nimensä sekä oman esineensä. Seuraava leikkijä toistaa kaikki edellä mainitut nimet ja esineet ja omansa. Tarkoitus on muistaa kaikkien nimet ja esineet. Leikkiä jatketaan, kunnes koko kierros on käyty läpi.

Leikkialueelta valitaan alueen koosta riippuen yksi tai useampia pienempiä alueita, sairaaloita. Leikkijöistä valitaan yksi tai kaksi bakteeria, jotka koittavat saada leikkijöitä kiinni. Kun bakteeri saa leikkijän kiinni, asettuu leikkijä maahan makaamaan. Muut leikkijät voivat pelastaa kiinniotetun toimimalla ambulanssina, eli raahaamalla potilaan käsistä ja jaloista sairaalaan. Bakteeria kannattaa vaihdella vähänväliä.

Joku leikkijöistä valitaan karkulaiseksi ja toiset ovat kiinniottajia. Leikki tapahtuu alueella, jonka sivurajat on selvästi määritelty ja ne ovat havaittavissa. Karkulainen lähtee edeltä ja ottaa itselleen paljon käpyjä ja piiloutuu. Kun johtaja antaa luvan, lähtevät kiinniottajat etsimään karkuria. Heille ilmoitetaan, että jos karkulainen saa osuttua kiinniottajaa kävyllä, putoaa kiinniottaja pelistä pois. Kun taas kiinniottaja saa koskettua karkulaiseen, tästä kiinniottajasta tulee karkuri seuraavaan peliin.

Leikkijöistä valitaan yksi vapaaehtoinen joka on limanuljaska. Muut leikkijät ovat keijukaisia, joita limanuljaska yrittää parhaansa mukaan ottaa kiinni. Limanuljaska saa liikkua vain maassa ryömien ja kierien. Se ei voi kurottautua ylöspäin esim. tuolille tms. Kun limanuljaska saa keijukaisen kiinni, muuttuu tämäkin limanuljaskaksi.

Leikkijät asettuvat piiriin, yksi jää keskelle. Leikin vetäjä kuiskaa keskellä olijalle niin etteivät muut kuule ketä tämä saa mennä halaamaan, esim. ”Halaa sitä jolla on kivoimmat sukat.” Keskellä olija halaa leikkijää, jolla on hänen mielestään kivoimmat sukat kertomatta halaamisen syytä, ja kuiskaa halaamansa korvaan uuden halausohjeen, esim. ”Halaa sitä jolla on kaunein hymy.” Ja niin leikki jatkuu. Sanoa saa vain positiivisia asioita.

Leikkijät seisovat piirissä. Ensimmäinen aloittaa menemällä vierustoverinsa luo ja sanomalla ”Kulta, jos rakastat minua, hymyile minulle!” tavoitteenaan saada uhri nauramaan. Uhri pelastuu, jos onnistuu sanomaan ”Kulta, rakastan sinua kyllä, mutten voi hymyillä sinulle” nauramatta. Siitä, miten tästä jatketaan, on kaksi versiota: a) jos uhri ei naura, Kulta jatkaa seuraavan luo ja vapautuu vasta, kun joku nauraa hänelle TAI b) jos uhri ei naura, hän saa vuorostaan naurattaa seuraavaa, ja naurajat putoavat pelistä.

Istutaan piirissä ja jokainen tekee kämmenistään kupin. Ensin mietitään päivän ikävin asia, kuvitellaan se kuppiin ja viskataan olan yli. Muodostetaan uusi kuppi, kuvitellaan siihen päivän kivoin asia ja painetaan sydämeen. Lopuksi kysytään, haluaako joku kertoa, mitä jälkimmäiseen kuppiin pisti.

Yksi leikkijä on laiva, toinen on majakka ja loput hengenvaarallisia kareja. Laivan silmät sidotaan, hänet ja majakka asetetaan vastakkaisiin päihin leikkitilaa. Heidän väliselleen alueelle asettuvat karit sikin sokin, kuitenkin siten, että niiden välistä on mahdollista kulkea. Leikki alkaa, majakka alkaa piipittää rauhalliseen tahtiin ja karit alkavat sihistä aggressiivisesti. Laivan tehtävä on purjehtia sokkona huoneen poikki majakan luo. Jos se koskee kariin, se uppoaa ja aloittaa alusta (sopikaa etukäteen, kuinka monta kertaa saa yrittää, vai onko kerrasta poikki). Laivan upottua valitaan karien joukosta uusi laiva ja majakka. Voittaja on ensimmäinen laiva, joka pääsee perille.

Leikkijöistä valitaan yksi tai kaksi (leikkijöiden määrästä riippuen) vapaaehtoista, jotka ovat leijonia. Leijonat koittavat saada muita leikkijöitä, eli preeriakoiria kiinni. Kun leijona saa preeriakoiran kiinni, asettuu preeriakoira maahan selälleen makaamaan ja nostaa kätensä ja jalkansa ylös. Muut preeriakoirat voivat pelastaa kiinniotetut menemällä heidän luokseen ja koskettamalla heitä molempien jalkojen pohjiin ja kämmeniin. Leijonia kannattaa vaihdella vähänväliä.

Leikkijät yrittävät päästä johonkin maastoon merkittyyn paikkaan (esim. puu, talon kulma). Etsijä väijyy tätä aluetta ja saa leikkijän kiinni, jos näkee tämän liikkuvan. Paikallaan pysyvää leikkijää hän ei ”näe”. Etsijä voi esimerkiksi tulla nuuskimaan paikoilleen jähmettynyttä leikkijää tai muuten yrittää saada tämän liikkumaan, mutta koskea ei saa.

Muodostetaan piiri. Leikin aluksi piirin keskelle otetaan yksi aloittaja. Tämä osoittaa sormipyssyillä jotakuta ja sanoo ”PAM!”. Osoitettu yrittää kyykistyä. Hänen vasemmalla ja oikealla puolella olevat kanssaleikkijänsä yrittävät ampua toisensa. Jos välissä ollut ei ehdi kyykistyä, hän joutuu piirin keskelle. Muutoin hitaampi ampuja joutuu keskelle. Leikistä tulee selvästi haastavampi, jos keskellä on monta ampujaa. Leikistä voi muuttaa tutustumisleikin siten, että toista ampuessa sanoo ammuttavan nimen ääneen.

Leikkijät yhtä lukuunottamatta seisovat tai istuvat piirissä yhden vapaaehtoisen sokon ympärillä. Sokko pyörii, osoittaa sormellaan jotakuta ja kysyy esim. ”Mitä lehmä sanoo?” (tai possu tai käki tai...). Se, kehen sormi osoittaa, matkii parhaansa mukaan kysytyn eläimen ääntelyä. Jos sokko arvaa, kuka kyseinen lehmä/possu/mikälie on, eläimestä tulee sokko ja sokko pääsee piiriin. Jos sokko sen sijaan arvaa väärin, hän joutuu pyörimään, kysymään ja arvaamaan uudelleen.

Leikkijöistä valitaan yksi vapaaehtoinen hipaksi ja muut alkavat juosta tätä karkuun. Leikkijä on turvassa menemällä kyykkyyn ja sanomalla jonkin muumihahmon nimen (leikissä ei saa toistella vain muutamia muumihahmojen nimiä, eikä turvassa saa olla kuin vain pienen hetken). Jos hippa saa jonkun leikkijöistä kiinni TAI joku leikkijä sanoo kyykkyyn mennessään ”muumipeikko”, tule leikkijästä uusi hippa. Leikistä voi tehdä äärettömän monta versiota, esim. pokèmonhippa, automerkkihippa, akunatta, eläinhippa jne. tällöin leikkijät päättävät yhdessä, mitä ei saa sanoa.

Istutaan rivissä lattialla tai tuoleilla. Ensimmäinen vasemmalta on ”mäntti”, seuraava on ”ykkönen”, ykkösen jälkeen tulee ”kakkonen”, seuraavaksi on ”rouva pääministeri”, (Herra) ”pääministeri”, ”rouva presidentti” ja ”presidentti”. Hahmoja voidaan poistaa tai keksiä lisää esim. ”ulkoministeri" ja "rouva”. Mäntti aloittaa sanomalla ”en minä vaan” ja sanoo perään jonkun muun kuten esimerkiksi pääministeri, eli koko lauselma olisi siis ”en minä vaan pääministeri”. Sitten taas pääministeri sanoo taas esim. ”en minä vaan rouva pääministeri”. Näin jatketaan, kunnes joku ei sano mitään omalla vuorollaan, voidaan joko sopia aika minä pitää aloittaa repliikki, tai repliikki pitää aloittaa välittömästi edellisen lopetettua. Jos ei sano mitään sovitussa ajassa tai sanoo sen ”nimen” minkä paikalla itse on, joutuu siirtymään mäntin paikalle ja muut taas nousevat pykälän ”ylöspäin”. Tavoitteena on päästä presidentiksi ja pysyä siinä.

Leikkijät asettuvat rinkiin. Yksi on sensei ja aloittaa leikin. Hän laittaa kädet vastakkain ja kehottaa muut tekemään samoin huutamalla ”Ninjas!”. Hän laskee kolmeen englanniksi, jonka jälkeen kaikki ottavat välittömästi ninja-asennon oman (huonon) maun mukaan. Tämän jälkeen ei saa liikkua. Alkaen senseistä, kukin vuorossa oleva yrittää läpsäistä jotakin toista leikkijää kädelle. Hyökkäyksen kohde saa väistää, mutta muut eivät. Jos hyökkäys osuu, leikkijä putoaa pois pelistä. Liikkeen jälkeen jähmetytään taas paikoilleen. Vuoro siirtyy vastapäivään. Viimeiseksi jäljelle jäänyt voittaa ja on seuraavan kierroksen sensei.