Kiinniottaja ottaa kiinni muita leikkijöitä. Kiinnijääneestä tulee hippa, joka vuorostaan jatkaa muiden kiinni ottamista. Hipan erottamiseksi hänellä kannattaa olla kädessään esim. liivi tai nauha tms.

Rakentakaa kerhotilaan temppurata: tunneleita, tyynyreittejä, maalarinteippiruutuja ja -viivaa, jolla tasapainotella. Kiertäkää halutessanne rataa musiikin tahdissa. Aikuiset voivat osallistua joko istuen, kiertäen tai ottaen jonkin toiminnallisen roolin radan varrella, esim. kultatuolilla kuljetusta. Ulkona voitte piirtää temppuradan katuliiduilla asfalttiin tai pihan kiviin.

Tämä puuha sopii tiloihin, joissa on ikkuna. Varmistakaa myös, että käsien painaminen ikkunoihin sopii. On hauska tutkia, minkä kokoisia käsiä kerhosta löytyy. Halukkaat voivat koetella kämmeniä vastakkain. Miettikää, millaisia sormiloruja osaatte. Töpötelkää sienellä jogurttia suurikätisten kerholaisten kämmeniin. Nämä painavat omat kädenjälkensä ikkunaan. Painakaa suurten käsien viereen keskikokoiset ja viimeisenä pienet kädet. Antakaa lopuksi kaikille käsille raikuvat aplodit. Valumajälkiä voi pyyhkiä mikrokuituliinalla samalla kun kädenkuvat kuivuvat. Jäljet saa pestyä myöhemmin pois normaaleilla ikkunanpesuvälineillä.

Maahan piirretään suuri ympyrä ja yksi leikkijöistä valitaan kiertäjäksi. Muut asettuvat ympyrän ympärille kasvot keskustaan päin ja piirtävät itselleen pienen ympyrän pesäksi. Kiertäjä kulkee ympyrää pesässä olevien takana kädessään jokin pieni esine esim. kivi tai keppi. Hän yrittää pudottaa esineen jonkun pesään tämän huomaamatta ja jatkaa sen jälkeen matkaa koko kierroksen vallatakseen itselleen pesän, johon juuri pudotti esineen. Se, jonka pesään esine on pudotettu, poimii esineen ja lähtee juoksemaan ympyrää vastakkaiseen suuntaan kiertäjän kanssa. Pesän valloittaa se joka siihen ensimmäiseksi ehtii ja toinen jatkaa kiertäjänä. Ympyrän keskellä on tervapata. Siihen joutuu, jos kurkistaa selän taakse ennen kuin kiertäjä on mennyt ohi tai jos ei huomaa pudotettua esinettä tai kiertäjä ehtii kiertää kierroksen ja palata pesälle ennen kuin toinen on ehtinyt lähteä liikkeelle. Tervapadasta pääsee pois, kun seuraava joutuu sinne tai kiertäjä on vaihtunut kolme kertaa.

Leikkialueelle piirretään ympyrä ja ympyrän kehälle jokaiselle leikkijälle puoliympyrän muotoinen oma paikka. Ympyrän keskelle piirretään pieni ympyrä, tervapata. Leikkijät asettuvat omille paikoilleen paitsi yksi, joka jää kiertäjäksi. Kiertäjä lähtee kiertämään ympyrää tikku kädessään pudottaen matkalla tikun jonkun taakse. Se, jonka taakse hän tikun pudottaa, ottaa tikun maasta ja lähtee juoksemaan vastakkaiseen suuntaan piirin ympäri. Leikkijät kilpailevat siitä, kumpi ehtii ensin tyhjäksi jääneelle paikalle. Ilman paikkaa jäänyt jatkaa kiertäjänä. Tervapataan piirin keskelle joutuu, jollei huomaa tikkua eikä ehdi lähteä paikastaan siihen mennessä, kun kiertäjä on kiertänyt kierroksen. Tervapadasta pääsee pois, kun seuraava joutuu sinne tai ennalta sovitun ajan jälkeen.

Leikin ohjaaja kannustaa kerholaisia kävelemään tilassa niin, että he pysähtyvät tervehtimään vastaantulijoita kättelemällä tai kumartamalla. Samalla kerrotaan oma nimi. Jatkakaa leikkiä, kunnes kaikki ovat tervehtineet kaikkia.

Leikkijät seisovat piirissä. Yksi leikkijöistä sanoo nimensä ja nimeää ystävänsä, jokna kanssa vaihtaa paikkaa. Esim: ”Minun nimeni on ____ ja haluan vaihtaa paikkaa ystäväni _____ kanssa”. Näin leikkijät vaihtavat paikkaa ja piirin keskellä tervehtivät toisiaan sovitulla tavalla. Tervehdys voi olla esimerkiksi halaus, kättely, kumarrus, niiaus, läpsy tms. Muut leikkijät voivat samaan aikaan vaihtaa paikkoja piirissä. Keskellä olija ei saa sanoa enää sellaista ystävää, joka myös on ollut keskellä. Näin kaikki pääsevät vuorollaan keskelle ja opitaan kaikkien nimet.

Leikin tarkoituksena on kuunnella ohjaajan kertomaa tarinaa ja tehdä niin kuin tarinassa sanotaan. Pyydä leikkiin osallistujia kävelemään tilassa ympäriinsä ja aloita tarina näin: ”Olipa kerran joukko ihmisiä, jotka kulkivat yksin ympäriinsä suuressa maailmassa.” Jonkin ajan kuluttua jatka tarinaa: ”Eräänä aamuna ihmiset tajusivat, että olisi kiva ottaa kontaktia muihin ihmisiin. He päättivät hymyillä toisilleen ja katsoa silmiin.” Leikkijät kävelevät edelleen ympäriinsä, mutta nyt katsovat toisiaan silmiin ja hymyilevät. ”Seuraavana aamuna he halusivat ottaa selville muiden ihmisten nimiä.” Leikkijät kävelevät ympäriinsä, katsovat toisiaan silmiin, hymyilevät, kättelevät vastaan tulevaa ja sanovat oman nimensä. ”Seuraavana aamuna joku keksi uuden tavan tervehtiä, ja siitä tuli yleinen tapa. Ihmiset alkoivat tervehtiä toisiaan varpailla.” Leikkijät kävelevät ympäriinsä, katsovat toisiaan silmiin, hymyilevät ja tervehtivät varpaillaan. ”Seuraavana aamuna joku keksi uuden tavan tervehtiä, ja siitä tuli yleinen tapa. Ihmiset alkoivat tervehtiä toisiaan olkapäillä.” Leikkijät kävelevät ympäriinsä, katsovat toisiaan silmiin, hymyilevät ja tervehtivät olkapäillään. ”Seuraavana aamuna joku keksi uuden tavan tervehtiä, ja siitä tuli yleinen tapa. Ihmiset alkoivat tervehtiä toisiaan lantiolla.” Leikkijät kävelevät ympäriinsä, katsovat toisiaan silmiin, hymyilevät ja tervehtivät lantioillaan. ”Seuraavana aamuna joku keksi uuden tavan tervehtiä, ja siitä tuli yleinen tapa. Ihmiset alkoivat tervehtiä toisiaan kätellen jalkojen välistä.” Leikkijät kävelevät ympäriinsä, katsovat toisiaan silmiin, hymyilevät ja tervehtivät toisiaan kätellen jalkojen välistä. Lopuksi kerro tarina niin, että leikkijät käyvät läpi kaikki opitut tervehtimistavat: ”Seuraavana aamuna ihmiset. alkoivat tervehtiä toisiaan kaikilla oppimillaan tavoilla: katsomalla silmiin, hymyilemällä, kättelivät, sanoivat oman nimensä, tervehtivät varpailla, olkapäillä, lantioilla ja kättelivät jalkojen välistä."

Keksikää kysymyksiä etukäteen lapsen oikeuksiin liittyen. Esimerkiksi: saako vanhempasi lukea tekstiviestejäsi? Kysymysten määrä kannattaa sovittaa käytettävissä olevaan aikaan nähden ja vastausaikaa voi rajoittaa esim. minuutti per vastaus. Muodostakaa luokasta ryhmät jollakin toiminnallisella menetelmällä. Ryhmät (2-4 hlö) Jakakaa jokaiselle ryhmälle lapsen oikeuksien kortit, jotka läydät sivun reunassa olevasta linkistä. Ne auttavat vastausten löytämisessä. Tämän tehtävän tukarit voi tehdä esim. seiskoille kummituntina.

Soveltuu hyvin kyläkouluille tai jos koulualueella on jokin muu sopivan kokoinen rakennus, jota voi kiertää. Valitaan turvapaikka esim. rappuset ja Tiikeri, joka yrittää ottaa muita leikkijöitä kiinni. Tiikeri menee rakennuksen toiselle puolelle piiloon ja muut sinä aikana laskevat turvapaikassa 20. Laskettuaan 20 leikkijät lähtevät kulkemaan rakennusta myötäpäivään. Tiikeri vaanii omassa piilossaan ja voi tulla milloin vain sieltä esiin ja ottaa muita leikkijöitä kiinni. Muiden leikkijöiden pitää siis koko ajan kulkea rakennusta ympäri, kunnes pääsevät takaisin turvapaikkaan. Tiikerin saadessa leikkijöitä kiinni, heistä tulee myös tiikereitä seuraavalle kierrokselle. Leikki jatkuu niin kauan, kunnes kaikki ovat jääneet kiinni.

Leikkijät seisovat piirissä ja piirin keskellä on kasa tulitikkuja, yksi vähemmän kuin leikkijöitä. Leikinohjaaja määrää tietyt sanat, esim. punainen, voimakas, hyväntuulinen. Ohjaaja on laatinut tarinan, jota hän lukee kävellessään ympäri piiriä. Kun hän jossakin kohtaa tarinaa käyttää jotain näistä sanoista, ottavat leikkijät kiireesti lattialta yhden tikun. Ilman tikkua jäänyt joutuu pelistä pois.

Leikkijät jaetaan kahteen joukkueeseen. Maastoon sijoitetaan riittävän kauas toisistaan kaksi "tukikohtaa" (esim. kattila tai narulla merkitty alue), jossa on esim. 10 hammastikkua. Leikin tarkoitus on ryöstää toisen tukikohta tikuista ja kuljettaa ne omaan tukikohtaan. Vain yhtä tulitikkua saa kuljettaa kerrallaan. Omaa tukikohtaa ei saa lähestyä metriä lähemmäs, ellei ole juuri tuomassa sinne vastustajan tulitikkua. Molemmat joukkueet aloittavat oman tukikohtansa takaa. Joukkue, jonka tukikohta on tyhjennetty tulitikuista, häviää.

Hankitaan kiviä, käpyjä, karkkeja tms. timanteiksi, jokaiselle leikkijälle yksi. Yksi leikkijöistä menee piiloon. Toiset etsivät piilossa olijaa. Kun joku löytää piiloutuneen, hän saa hakea timanttivarastosta itselleen aarteen. Kun kaikki ovat löytäneet piiloutujan eli saaneet itselleen timantin, alkaa uusi kierros.

Kaksi joukkuetta pelaavastakkain. Pelialue on jaettu kahtia ja kummallakin joukkueella on oma alueensa, jossa on turvassa. Pelialueen päädyissä on timantteja joita varastetaan vastapuolelta ja jossa on turva­alue. Vastapelaajia voi ottaa kiinni omalla puolella kenttää ja viedä vankilaan. Jos pääsee vastustajien ohi turva­alueelle, voi valita ottaako yhden timantin vai pelastaako yhden oman puolen pelaajan ja saa vapaa­pääsyn omalle puolelle kenttää. Timantti kädessä ei voi ottaa muita kiinni tai pelastaa muita vankilasta. Vankilasta pois päästessä, pitää tulla ensin omalle pelialueelle.

Joku leikkijöistä menee ulos. Toiset miettivät sillä välin verbin, esim. ISTUA, joka leikissä korvataan sanalla TIPOTEERATA. Arvaaja kutsutaan sisälle ja hän koettaa selvittää verbin kyselemällä jokaiselta vuoron perään, esim. "Voiko yksin tipoteerata?", "Tarvitaanko tipoteeraamiseen suksia?", "Voiko kotona tipoteerara?" Kysymyksiin leikkijät vastaavat "kyllä" tai "ei".

Leikatkaa paperi pitkittäin puoliksi ja taitelkaa se haitariksi. Piirtäkää päällimmäiseksi tipu, jonka pyrstö ja nokka ovat samalla korkeudella ja osuvat paperin reunoihin. Leikatkaa tipu irti varoen leikkaamasta paperia nokan ja pyrstön kohdalta. Taitelkaa auki.

Leikkijät seisovat piirissä, käsi kädessä. Jokainen toivoo vuorollaan jotain itselleen tärkeää asiaa hiljaa silmät kiinni. Kevyt kädenpuristus on merkki seuraavan vuorosta. Kädenpuristus on kuin yhteinen pulssi, joka sykkii läpi piirin.

Jokainen osallistuja kirjoittaa yhden totuuden itsestään, mielellään semmoisen, jota muut eivät tiedä. Esimerkiksi ”olen voittanut lotossa tuhansia” tai ”olen tavannut presidentin”. Laput sekoitetaan ja nostetaan yksi kerrallaan ja osallistujat arvaavat, kuka on salaisuuden takana.

Leikkijät valitsevat itselleen parin. Kumpikin nostaa oikean nyrkkinsä päänsä päälle ja laskee nyrkin kaksi kertaa ääneti eteensä. Kolmannella kerralla leikkijät sanovat jonkin luvun ja ojentavat samalla jonkin määrän sormia. Se voittaa, joka sattuu sanomaan luvun, joka on kummankin leikkijän ojennettujen sormien yhteenlaskettu summa

Sano leikkijöille jonkin eläimen nimi ja pyydä heitä muodostamaan ryhmiä siten, että jalkoja on yhtä monta kuin kyseisellä eläimellä. Linnuilla ja ihmisellä on kaksi, nisäkkäillä neljä, hyönteisillä kuusi ja hämähäkeillä kahdeksan jalkaa. Jos huudat esim. ”Kettu”, kaksi leikkijää muodostaa parin. Tämän jälkeen eläimet liikkuvat omalle lajille tyypillisellä tavalla. Jos leikitte leikkiä ensimmäisiä kertoja, voit sanoa eläimen nimen lisäksi jalkojen lukumäärän. Voit pyytää leikkijöitä muodostamaan myös tuhatjalkaisen.

Leikkijät jakautuvat 6-10 hengen joukkueisiin, jotka asettuvat lähtöviivalle jonoihin. Jokainen leikkijä tarttuu käsillään lujasti edessä olevan vyötäröön. Kun leikinohjaaja antaa merkin, joukkueet juoksevat 20-30 metrin päässä olevan maaliviivan taakse irrottamatta otettaan. Jos joukkue hajoaa, se jää kilpailusta pois. Se joukkue voittaa, joka ensimmäiseksi ehyenä ylittää maaliviivan. Juoksua voidaan vaikeuttaa siten, että jonon ensimmäinen panee kätensä lattialle ja toiset tarttuvat edessään olevan nilkkoihin. Kaikki leikkijät kulkevat siis nelinkontin.

Piiloleikki pimeällä: Valitaan yksi etsijä ja muut menevät piiloon. Leikkiä leikitään siis pimeään aikaan. Etsijällä on taskulamppu. Piiloonmenijöillä on heijastimet ja halutessa helpomman version myös taskulamput. Kun etsijä on laskenut sovittuun lukuun asti, lähtee hän taskulampun avulla etsimään muita. Heijastimet tuovat hieman helpotusta. Jos myös piilossa olijoilla on taskulamput, voi etsijä pyytää valomerkkiä, jolloin piilossa olijat vilkauttavat valoa. Kun kaikki on löydetty, leikki alkaa alusta.

Tätä hippaleikkiä voi leikkiä sisällä tai ulkona pihalla, jolla on puita. Jokainen leikkijöistä valitsee itselleen kodin, eli tuolin tai puun. Yksi leikkijöistä jää huutajaksi. Hän on ilman kotia. Kun hän huutaa: Talo palaa, pakko vaihtaa! on kaikkien leikkijöiden vaihdettava kotia. Se, joka jää ilman kotia, jää uudeksi huutajaksi.

Saksalainen leikki, Valitaan yksi leikkijöistä huutajaksi ja rajataan leikille alue esimerkiksi pihalla sellainen alue, jossa on penkkejä tms. joiden päälle voi kiivetä. Kun huutajaksi valittu huutaa "TULI", muiden leikkijöiden pitää juosta ennalta sovitulle alueelle esimerkiksi alueen keskelle tai nurkkaan. Kun huudetaan "VESI" leikkijöiden tulee kiivetä johonkin niin, että jalat eivät kosketa maata. Kun huudetaan hiekkamyrsky kaikkien pitää mennä maahan makaamaan. Se kuka on viimeisen' ehtinyt määrättyyn asentoon/paikkaan, putoaa pelistä pois. Leikitään kunnes, voittaja eli viimeiseksi jäänyt, on selvillä.

Leikin valmistelu: Ryhmä jaetaan puoliksi tullivirkailijoihin ja salakuljettajiin. Salin kolmelle reunalle on rakennettu esteitä n. 2m välein toisistaan niin, että esteiden ja seinän väliin jää tilaa juosta. Yksi pääty jää tyhjäksi ja se on turva-alue, johon löydetyt aarteet tuodaan. Tullivirkailijoiden alue on salin keskialue, joka rajataan. Tullivirkailijat käyvät piilottamassa alueelle aarteita, jotka voivat olla hernepusseja, sählypalloja tms. Leikin kulku: Tullivirkailijan tehtävänä on heittää palloilla salakuljettajia. Kun salakuljettaja palaa, hän nostaa kädet ylös palamisen merkiksi ja kävelee radan läpi kotipesään josta aloittaa uuden kierroksen. Rataa kierretään myötäpäivään jotta vältetään törmäykset. Salakuljettajan tehtävänä on löytää piilotetut aarteet. Jos salakuljettaja palaa, kun hänellä on aarre kädessään pitää aarre antaa tullivirkailijalle. Aarteita kannattaa piilottaa pariton määrä, jotta varmistetaan että toinen joukkue saa enemmän aarteita ja voittaa.

Liikuntatilan kolmeen reunaan rakennetaan esteitä tasaisin välein niin, että salakuljettajat pääsevät niiden taakse piiloon. Yksi lyhyt pääty jää ilman esteitä ja siellä on salakuljettajien turva (ns. kotipesä). Jaetaan ryhmä kahteen osaan, joista muodostuu 1. Tullivirkailijat ja 2. Salakuljettajat. Tullivirkailijat yrittävät polttaa salakuljettajia pehmopalloilla rajatun alueen sisäpuolelta (esim. sulkapallokentän rajojen sisäpuolelta). Tullivirkailijat saavat hakea pehmopalloja rajojen ulkopuolelta, mutta heitto tapahtuu aina heittoalueelta. Salakuljettajat yrittävät etsiä piilotettuja aarteita (hernepussit, sählypallot) esteiden takaa ja samalla väistellä palloja. Salakuljettajan tavoitteena on viedä löytämänsä aarteet yksitellen kotipesään. Tullivirkailijan heittämän pallon tulee osua suoraan salakuljettajaan, jolloin salakuljettaja palaa ja nostaa kädet ylös palamisen merkiksi. Jos salakuljettajalla on aarre kädessään ja heitetty pallo osuu häneen, tulee aarre antaa tullivirkailijalle. Aarteita piilotetaan pariton määrä jolloin eniten aarteita kerännyt joukkue voittaa. Kun kierros on pelattu, vaihdetaan rooleja eli jos pallo osuu ja salakuljettajalla on aarre, niin aarre luovutetaan tullivirkailijoille ja salakuljettaja nostaa kädet ylös ja kulkee radan loppuun. Jos salakuljettajalla ei ole aarretta hän nostaa kädet ylös ja kulkee radan loppuun. Päästessään kotipesään hän aloittaa uuden kierroksen. Peli loppuu siihen kun aarteet on löydetty. Aarteita on piilotettu pariton määrä ja toisella joukkueella on enemmän aarteita kun toisella.

Leikkijöiden määrä: vähintään 8 Tarvittavat välineet: huopa Huopa pannaan riippumaan oviaukon yläosasta. Leikkijät jakaantuvat sen kahdelle puolelle ja työntävät vuorotellen kummaltakin puolelta kätensä huovan alta. Vastakkaisella puolella olevat tutkivat, kenen kädet kulloinkin ovat näkyvissä. Oikeasta arvauksesta annetaan ryhmälle piste. Eniten pisteitä saanut ryhmä voittaa. Samoin voidaan leikkiä jalkoja näyttämällä, jolloin huopaa on nostettava 10–20 cm lattiasta.

Pyydä leikkijöitä seisomaan jonossa. Anna jokaiselle leikkijälle kynä käteen sekä paperi, joka kiinnitetään selkään. Leikinjohtajana voit mennä jonon viimeiseksi. Piirrä edessä seisovan selkään haluamasi kuvio, numero tai kirjain. Seuraavaksi hänen tulee yrittää piirtää sama kuvio edessään olevan selkään. Näin kuvio etenee selästä toiseen, kunnes jonon ensimmäinen piirtää sen paperille tai liitutaululle. Katsokaa lopuksi, muuttuiko kuvio matkalla.

Tuolit, joita on yksi vähemmän kuin osallistujia, asetetaan ympyrän muotoon istuimet ulospäin. Leikinohjaaja laittaa musiikin soimaan ja leikkijät alkavat kiertää ympyrää. Kun musiikki loppuu, jokaisen täytyy istua tuolille. Se joka ei ennätä joutuu pelistä pois. Joka kierroksen jälkeen otetaan tuoli pois ja lopulta jäljelle jää vain yksi tuoli. Se kumpi kahdesta viimeisestä ehtii tuoliin voittaa.

Tarvitaan 30kpl turtles pehmopalloja ja musiikkisoitin. Musiikki soimaan taustalle ja sitten aletaan heitteleen palloilla toisia.(päähän ei saa heittää) Jokaisesta osumasta aina peppu lattiaa. Voi myös vaihdella eri kehonosia, jotka laitetaan lattiaan. Näin jokainen toimii hippana. Musiikki voi olla oma valintainen. Välineet: Pehmopalloja ja musiikkisoitin.

Tätä leikkiä voidaan käyttää sekä nimien oppimiseen että tutustumiseen. Pyydä leikkijät istumaan ympyrässä. Anna leikkijöille pieni esine, esimerkiksi avaimenrengas, joka kiertää leikkijältä toiselle kunnes sanot "stop". Leikkijä, jonka kädessä pieni esine on, kertoo muille nimensä ja jotain itsestään, esimerkiksi mieliharrastuksensa. Voit sopia leikkijöiden kanssa aiheen, josta esineen saanut henkilö kertoo tai voit antaa leikkijöiden kertoa mistä he haluavat. Jatka leikkiä niin kauan kunnes kaikki ovat saaneet vuoron.

Helppo ja hyvä tapa tutustua toisiin. Sopii esimerkiksi ensimmäiseen tapaamiskertaan, kun kaikki ovat vielä vieraita toisilleen eikä uskalleta lähteä irrottelemaan. Ryhmäläiset saavat kierrellä tilassa tietyn ajan (esimerkiksi 2 minuuttia). He kyselevät toistensa nimiä ja keräävät mahdollisimman monta nimeä paperille. (Kun aika loppuu, voidaan kysellä, montako nimeä lapuille saatiin.) a) Voidaan jatkaa uudella kierroksella ja kerätä nimien lisäksi esimerkiksi lempiruokia, harrastuksia. Näitä voi keksiä loputtomiin.

Pelaajille jaetaan kuusi korttia, joihin kukin kirjoittaa tietoja itsestään: 1. etunimi, 2. sukunimi, 3. horoskooppi, 4. lempieläin, 5. rakkain harrastus, 6. paras kaveri. Kortit laitetaan pöydälle alassuin muistipelin tapaan. Mikäli kaksi samalla kertaa nostettua korttia kuuluvat samalle henkilölle, nostaja saa pitää kortit. Voittaja on se, jolla on eniten kortteja pelin päätyttyä.

Ohjaa osallistujat istumaan piiriin. Yksi leikkijöistä aloittaa ja sanoo nimensä ja jonkin asian, joka kuvaa häntä (esim. mistä hän pitää, mikä on hänen mieliruokansa tai suosikkieläimensä - teema voidaan valita etukäteen). Seuraava sanoo edellisen etunimen ja hänen valintansa sekä lisää perään omansa; kolmas toistaa edellisten nimet ja jne. Esimerkiksi: ”Sinun nimesi on Antti ja sinä pidät porkkanoista. Sinun nimesi on Sari ja rakastat suklaata. Minun nimeni on Kaija ja pidän kaalilaatikosta.” Nimen liittäminen johonkin asiaan helpottaa nimien muistamista. Leikkiä voidaan varioida käyttämällä sanoja, jotka alkavat kunkin osallistujan nimen ensimmäisellä kirjaimella: ”Olen Jaana ja pidän jäätelöstä”.

Kuminauhahyppelyssä kaksi leikkijää seisoo vastakkain haara-asennossa. Heidän väliinsä on venytetty pitkä kuminauhalenkki, joka on alussa nilkkojen korkeudelle. Tvistaaja hyppii sivuttain kahdella jalalla: haara–päälle–keskelle–haara–päälle–pois. Eli: 1. Hyppy siten, että naru jää jalkojen väliin 2. hyppy narun päälle tasajalkaa 3. hyppy keskelle narujen väliin 4. sama sarja toiselle narulle Tämän jälkeen jatketaan: haara-siksak-pois. Eli: 5. hyppy siten, että molemmat narut jäävät jalkojen väliin 6. hyppy niin, että kasvot kääntyvät menosuuntaan ja nauha on siksakissa jalkojen välissä 7. hyppy pois siten, ettei naru jää nilkkoihin sotkuun. Välillä vaihdetaan hyppimisvuoroja. Narua nostetaan jokaisen onnistuneen kierroksen jälkeen ylemmäs: polviin, reisiin ja lantiolle. Se, joka epäonnistuu, joutuu narunpitäjäksi eli pääksi.

Muodostakaa yhdessä meri, joka vuoroin aaltoilee rauhallisesti, vuoroin myrskyää raivokkaasti. Voitte olla esimerkiksi rivissä tai seisoa toisianne lähekkäin. Kerro leikkijöille, että he voivat seistä ja liikkua koko vartalollaan tai olla polvillaan ja liikuttaa vain käsiään ja ylävartaloaan. Joku voi olla suuri aalto, joku esimerkiksi meren pohjassa oleva kasvi.

Pyydä jokaista osallistujaa ottamaan korista kysymyskortti ja miettimään ensin itsekseen, mitä kysymyksestä tulee mieleen. Lapselle aikuinen voi lukea kysymyksen. Sen jälkeen kukin laittaa omalla vuorollaan pelikartalle merkin (pehmolelu, leluauto) paikkaan, johon oma kysymys liittyy (kauppa, koulu, leikkipaikka jne.) ja kertoo oman muistonsa. Jatkakaa muistelua uusin kysymyksin niin monta kierrosta kuin haluatte tai ehditte. Peli voidaan toteuttaa myös ilman kysymyskortteja. Valitse tällöin muisteltavat kohteet (leikkipaikka, hoitopaikka, kauppa jne.) ja pyydä jokaista kertomaan vuorollaan muisto kysymyskortin paikasta.

Leikinohjaaja aloittaa leikin sanomalla "Tätini tuli Afrikasta ja toi viuhkan." Samalla hän alkaa heiluttaa oikeaa kättään. Oikealla puolella istuva sanoo samat sanat ja alkaa myös heiluttaa kättään. Näin mennään koko kierros. Seuraavaksi leikinohjaaja sanoo: "Tätini tuli Afrikasta ja toi toisen viuhkan" ja alkaa heiluttaa myös vasenta kättään. Leikkiä jatketaan kuten ensimmäisellä kierroksella - nyt liikkuvat molemmat kädet. Joka kierroksella ohjaaja keksii uuden asian, esim. kengät (poljetaan lattiaa), hatun (heilutetaan päätä) jne

Vapaaehtoinen jää hipaksi. Kun hän saa kiinni jonkun leikkijöistä, tämä jää seisomaan paikalleen kädet lanteilla. Muut voivat pelastaa kiinnijääneen työntämällä omat kätensä tämän vartalon ja käsien väliin jääviin koloihin. Vaihtakaa välillä hippaa. Voitte myös valita useamman kuin yhden hipan.

Yksi leikkijöistä on "ukkosen tekijä". Hän alkaa tuottaa hiljaista sateen ropinan ääntä esim. hieromalla käsiään yhteen. Muut matkivat. Vähän ajan kuluttua sade voimistuu ja käsiä taputetaan yhteen. Muut yhtyvät taputuksiin. Näin ukkonen voimistuu, kunnes salamoi ja jyrisee kovaa. Kun ukkonen menee pois, vähennetään äänet taas hiljaisemmaksi, kunnes aurinko taas paistaa.

Osallistujat kerääntyvät rajatun alueen sisälle. Leikinjohtaja on alueen ulkopuolella ja huutaa aina välillä numeron 2-7 (riippuen osallistujien määrästä), jolloin kisailijat yrittävät muodostaa piirejä, joissa on numeron ilmoittama määrä osallistujia. Ne, jotka eivät mahdu mihinkään piiriin, putoavat pois pelistä. Pyritään muodostamaan niin monta piiriä kuin mahdollista. Näin jatketaan, kunnes lopetetaan.

Jokainen piirtää vuorotellen silmät sidottuna suurelle, mieluiten seinään kiinnitetylle paperille unelmiensa sankarin tai sankarittaren kuvan. On piirrettävä pään ääriviivat, silmät, nenä, suu, korvat ja hiukset.

Muodosta leikkijöistä urut. Voit pyytää heitä asettumaan esimerkiksi pitkään riviin. Leikinvetäjänä sinä voit olla urkujen soittaja. Painele kuviteltuja koskettimia, jolloin urut alkavat soida: vasemmalla soivat matalat äänet, oikealla korkeat. Kerro, että leikkijöiden tulee jäljitellä urkujen ääniä ja seurata tarkasti soittajan käsien liikkeitä.

Leikkiin tarvitaan erilaisia roskia. Yksi leikkijöistä valitaan arvaajaksi, joka poistuu hetkeksi oven taakse. Sillä aikaa muut päättävät, mikä roskista on "vaarallinen jäte" (ei tarvitse oikeasti olla vaarallinen). Arvaajan tehtävä on poimia roska kerrallaan. Kun hän noukkii vaarallisen jätteen, muut huutavat "vaara!". Tämän jälkeen leikki alkaa alusta.

Leikkijät jaetaan muutaman henkilön joukkueisiin. Ensimmäinen juoksee jonkin matkan päässä olevan tuolin luo ja pukee päälleen tuolilla olevat paidan, housut, pipon ja käsineet. Puettuaan hän juoksee joukkueensa luo, riisuu vaatteet ja antaa ne seuraavalle. Tämä pukee vaatteet päälleen, juoksee tuolin ympäri takaisin joukkueen luo ja riisuu vaatteet seuraavalle. Viimeinen juoksee tuolin luo, riisuu vaatteet tuolille ja istuu vaatteiden päälle. Nopein joukkue voittaa.

Yksi leikkijöistä menee piirin keskelle vahtikoiraksi ja sulkee silmänsä. Kulkunen kiertää piirissä kädestä käteen. Kun se on hetken kiertänyt, vahtikoira haukahtaa varoitukseksi. Tällöin leikkijät piilottavat kätensä selkänsä taakse ja lausuvat: Herää, herää vahtikoira, kellosi on kadonnut! Vahtikoira herää, konttaa sen luokse, kenellä arvelee kellon olevan ja nostaa tassunsa leikkijän polvelle. Tämä paljastaa kätensä. Mikäli kulkunen on hänellä, tulee hänestä seuraava vahtikoira. Jos taas ei, vahtikoira jatkaa arvaamista. Kulkusen haltija voi myös auttaa vahtikoiraa kilisyttämällä kulkusta.

Harjoituksessa vahvistetaan itsetuntoa ja ymmärrystä omista vahvuuksista ja opitaan lisää itsestä ja kavereista mediailmaisun keinoin. 1. kerta: Piirtäkää paperille omien käsien eli vahvuustassujen ääriviivat. Kädet voi myös valokuvata ja kuvat tulostaa. Kuvia voi tuunata mieluisaksi eri tekniikoita hyödyntäen. 2. kerta: Vanhempia pyydetään kirjoittamaan kuvan jokaiseen sormeen ihania asioita lapsestaan ja erilaisista asioista, joissa lapsi on hyvä. Vahvuudet voi kerätä esimerkiksi vanhempainillassa tai lasta noutaessa. 3. kerta: Luetaan vanhempien lapsistaan nimeämät vahvuudet ryhmässä. Samalla lapset saavat kertoa toisistaan myönteisiä asioita: miksi toinen on hyvä kaveri ja mitä hän osaa. Aikuinen auttaa tarvittaessa, jotta jokainen lapsi kuulee positiivisia ajatuksia itsestään. Joskus keskipisteenä oleminen tai itsestä kertominen muiden edessä voi olla vaikeaa. Tilannetta voi auttaa esimerkiksi ottamalla avuksi tutun pehmolelun tai ryhmän maskotin, jota lapsi pitää sylissään. Toiset kertovat pehmolelulle, millainen kaveri lapsi on ja millaisia asioita tämä osaa erityisen taitavasti. Kirjatkaa muistiin tai nauhoittakaa toisten lasten ajatuksia, jotta niihin voidaan palata myöhemmin. Äänitiedoston voi lähettää myös koteihin, jos se sopii ryhmälle. 4. kerta: Lapsi piirtää tehtävän päätteeksi oman kuvansa, joka liitetään vahvuustassuun. Aikuinen voi auttaa kirjoittamaan paperille lasten vahvuusajatuksia, jotka liitetään osaksi työtä.

Leikinohjaaja kehottaa leikkijöitä kirjoittamaan tarinan eläimestä siten, että siihen sovelletaan jollekin toiselle eläimelle tyypillisiä ominaisuuksia. Ainoa ehto on, että eläin pysyy omassa ympäristössään, joten vastakohtaisuudet käyvät heti ilmi tarinasta. Näin saadaan vaikkapa kissamaisia virtahepoja, koiramaisia krokotiileja, karhumaisia apinoita, käärmemäisiä norsuja ja sikamaisia muurahaisia. Lopussa kaikkien tarinat luetaan ääneen.

Yksi leikkijöistä on vainukoira. Hän on silmät kiinni polvillaan tai kyykyssä piirin keskellä. Koira saa ensin haistaa jotain selvästi tuoksuvaa. Sen jälkeen tuoksuva esine piilotetaan jonkun piirissä olevan leikkijän käsiin. Kaikki piirissä olevat pitävät käsiään edessä nyrkissä. Vainukoira käy haistelemassa ja yrittää arvata, kenellä esine on. Koira haukahtaa sen leikkijän kohdalla, jolla luulee esineen olevan. Hänen leikkijän pitää avata kädet ja näyttää. Jos arvaus on oikein, piilottajasta tulee uusi koira. Koira saa arvata niin kauan, kunnes löytää tuoksun lähteen.

Tarvitaan noin metrin korkuinen lumitöyry, jonka päällä voi liikkua. Se, kuka ensimmäisenä ehtii nousta töyrylle, on ”kukkona linnassa” eli herra vallin päällä. Leikissä toiset koettavat kilvan työntää herraa pois vallilta ja päästä hänen tilalleen saadakseen huutaa ”minä kukko linnan päällä”. Valliherra puolestaan tekee kaikkensa työnnelläkseen töyrylle pyrkiviä alas.