Jokaiselle leikkijälle annetaan paperilla yksi kirjain. Leikinvetäjä sanoo jonkin sanan kuten ”talo”. Leikkijöiden pitää muodostaa kirjaimista sanottu sano mahdollisimman nopeasti.

Leikkijät istuvat piiriin, jossa on tuoleja yksi vähemmän kuin leikkijöitä. Jokainen leikkijä päättää mielessään kaksi Euroopan maata, jotka pitää mielessään koko leikin ajan. Leikin aloittaja seisoo piirin keskellä ja sanoo esim. "Kirje kulkee sellaisen maan kautta, jonka lipussa on sinistä ja punaista. Kaikki ne, joiden mielestä kyseinen lause sopii ainakin toiseen heidän valtioistaan, ryntäävät ylös ja vaihtavat keskenään paikkaa. Se, joka jää ilman tuolia, antaa seuraavan vihjeen.

Leikkijät valitsevat keskuudestaan etsijän, joka kääntyy seinään päin. Leikkijät silittävät etsijää selästä ja sanovat: "Puhdas selkä vasta pesty. Kuka siihen pisti?" Joku koskettaa muita selkeämmin selkään. Etsijä kääntyy ja yrittää arvata, kuka se oli. Hän arvaa esim. Leenan. Leena kysyy: "Onko totta?" "Niin totta kuin kirkonrotta", vastaa etsijä. Leena sanoo "Määrää matka!" tai "Määrää luku!" Etsijä määrää esim. "Lue viiteenkymmeneen!" Jos hän on ollut oikeassa, Leena tekee pyydetyn asian. Jos etsijä on väärässä, Leena huutaa: "Tee itse!" Tehtävän aikana muut menevät piiloon. Kun etsijä on valmis, hän huutaa: "Rotta kotona" ja lähtee etsimään toisia. Löydettyään jonkun, molemmat lähtevät juoksemaan kotipesäksi valitun seinän viereen. Jos piilossa ollut ehtii ensin, hän huutaa "Oma rotta!" (Hän voi pelastaa myös muut huutamalla "Kaikki pelastettu!" Kotipesässä olijat voivat mennä silloin uudestaan piiloon.) Jos etsijä ehtii aikaisemmin, hän huutaa nimen mukaan esim. "Pekan rotta!" Pekka liittyy löydettyjen seuraan.

Kirkonrotassa valitaan aluksi rotan pesäpaikka. Se voi olla esimerkiksi seinä, kiipeilyteline tai vaikka liukumäki. Seuraavaksi valitaan etsijä, joka kääntyy selin pelaajiin päin. Leikkijät pesevät etsijän selän ja toistavat samalla lorun: ”Vastapesty puhdas selkä, kuka siihen viimeks koski, likaisilla käsillään” Etsijä yrittää arvata, kuka koski hänen selkäänsä (viimeisenä). Jos hän arvaa esimerkiksi kolmannella kerralla, joutuu hän laskemaan kolmeenkymmeneen. Laskemisen aikana muut menevät piiloon. Kun etsijä on valmis, hän huutaa: "Rotta kotona" ja lähtee etsimään toisia. Kun etsijä löytää pelaajan, hän juoksee rotan pesään ja huutaa löydetyn nimen. Pelaaja voi pelastaa itsensä juoksemalla pesään ennen rottaa ja huutamalla ”Oma rotta”. Jos pesässä on jo muita pelaajia, voi pelaaja pelastaa heidät huutamalla ”Kaikki pelastettu”. Näin kaikki vapautuvat ja kirkonrotta joutuu aloittamaan laskemisen ja etsimisen uudestaan

Leikkijät seisovat piirissä selkä keskustaan päin. Leikin aloittaja antaa pallon seuraavan käteen ja lähtee itse juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. Pallon on kuljettava jokaisen käsien kautta. Juoksija yrittää ehtiä omalle paikalleen ennen palloa. Jos hän ehtii, joutuu se, jolla on pallo kädessään seuraavaksi kiertäjäksi.

Asettukaa seisomaan rinkiin, jonka halkaisija on noin kolme metriä. Valitkaa kissa ja hiiri, jotka pysyvät piirin sisällä. Kissa sulkee silmänsä ja yrittää ottaa hiiren kiinni äänen perusteella. Hiiren pitää kilisyttää kokoajan kulkusta. Antakaa kaikkien halukkaiden kokeilla kissana ja hiirenä olemista.

Valitaan leikkijöistä kissa ja hiiri. Muut leikkijät asettuvat seisomaan vierekkäin pareittain ympäri leikkialuetta. Kissa yrittää saada hiiren kiinni. Hiiri voi mennä turvaan seisomaan kolmanneksi jonkun parin viereen. Tällöin se parista joka ei seiso hiiren vieressä muuttuu kissaksi ja kissasta tulee hiiri. Jos kissa saa hiiren kiinni roolit vaihtuvat eli kissasta tulee hiiri ja toisin päin. HUOM! säännöt voivat olla aluksi vaikeat ymmärtää. Voi leikkiä myös niin että roolit eivät vaihdu kun hiiri menee turvaan. Ei kannata leikkiä jos on paljon lapsia, koska seisoskelijoille voi tulla tylsää.

Leikissä kissat yrittävät saada hiiriä saaliikseen. Katso tarkemmat ohjeet videolta. Ohjeet annetaan kuvallisin symbolein, joten leikin voi opettaa myös ryhmässä, jossa kaikilla ei ole yhteistä kieltä.

Pyydä leikkijöitä kirjoittamaan tarina eläimestä siten, että siihen sovelletaan jollekin toiselle eläimelle tyypillisiä ominaisuuksia. Ainoa ehto on, että eläin pysyy omassa ympäristössään, joten vastakohtaisuudet käyvät heti ilmi tarinasta. Ideana on, että näin saadaan esimerkiksi kissamaisia virtahepoja, koiramaisia krokotiileja, karhumaisia apinoita, käärmemäisiä norsuja ja sikamaisia muurahaisia. Lukekaa lopuksi kaikkien tarinat ääneen.

Osallistujat jaetaan kahteen joukkueeseen. Toinen joukkue seisoo rivissä selkä muihin päin. Toinen joukkue alkaa esittää yhdessä aluksi päättämäänsä tai leikin ohjaajan kertomaa asiaa (esim. kanaa). Ilman ääntä. Jossain vaiheessa leikin ohjaaja huutaa "kivettykää!". Silloin esiintyjät kivettyvät eli pysähtyvät ja ne, jotka olivat selin esittäjiin kääntyvät ympäri ja arvaavat mitä kivettyneet patsaat esittävät. Jos he eivät arvaa, otetaan uusi kivetys. Jos he arvaavat, joukkueet vaihtavat osia. Eli ne, jotka arvasivat esiintyvät seuraavaksi. Kannattaa ottaa aluksi harjoituskierros.

Tätä leikkiä leikitään metsässä. Rajataan alue, jolla liikutaan. Etenemiseen saa käyttää vain kiviä ja kantoja, joten alue kannattaa katsoa etukäteen valmiiksi, jotta niitä kiviä ja kantoja löytyy :) Metsässä joko vain kuljeskellaan tai jos putoaa, joutuu sivuun tai voidaan merkitä tietty reitti paikasta a paikkaan b ja jos putoaa kiveltä/kannolta, joutuu aloittamaan alusta.

Leikkijät muodostavat piirin jonka keskelle valitsevat yhden tai kaksi leikkijää. Piirissä olevat alkavat kierrättää jotakin esinettä, esimerkiksi pyyhekumia, kädestä käteen, niin että keskellä olijat eivät huomaa, missä esine kulkee. Kaikki piirissä olevat tekevät käsillään sellaisia liikkeitä, että esine voisi olla juuri heidän kohdallaan. Keskellä olijat yrittävät ratkaista, missä esine on menossa. Uudeksi arvaajaksi joutuu se, jonka kohdalla esine on oikein arvattaessa. Jos piirin keskellä on kaksi leikkijää, voi uusi arvaaja valita parin, jonka kanssa menee keskelle.

Maahan piirretään ympyrä, joko liidulla asfalttiin tai sormella hiekkaan. Ympyrään laitetaan ennalta sovittu määrä kiviä, yleensä kahdeksasta kymmeneen. Pelin aloittaja ottaa yhden kiven käteensä. Hän heittää kiven ilmaan ja siirtää yhden ympyrässä olevista kivistä ympyrän ulkopuolelle ennen kuin ottaa heittämänsä kiven kiinni. Jos hän onnistuu, seuraavan heiton aikana hän siirtää kaksi kiveä pois ympyrästä, seuraavalla kolme ja niin edelleen. Kun kaikki kivet ovat pois ympyrästä, hän heittää kiven ilmaan ja siirtää yhden takaisin ympyrään. Sen jälkeen kaksi ja niin edelleen, kunnes kaikki kivet ovat ympyrässä. Kun pelaaja epäonnistuu, siirtyy vuoro seuraavalle. Pelistä pelataan myös vaikeampaa versiota, jossa kivet ovat ympyrän sijaan kuopassa.

Leikkijöistä valitaan kaksi koiraksi, muut ovat siilejä. Siilit liikkuvat nelinkontin. Koirat juoksevat kahdella jalalla ja koettavat koskettaa siiliä vatsaan tai rintaan. Jos koira onnistuu, siili kuolee ja jää makaamaan rentona lattialle. Koiran uhatessa siili vetäytyy kippura-asentoon niin, etteivät kasvotkaan näy. Jos siili jaksaa olla kippurassa koiran laskiessa hitaasti kymmeneen, täytyy koiran jättää siili rauhaan. Kun siilit ovat kuolleet, vaihdetaan koiria.

Ohjeista ryhmää siten, että hipassa se, jonka kiinniottaja saa kiinni jää seisomaan paikalleen kädet levällään. Hän pelastuu, kun hän molemmissa käsissään on kiinnijäämätön pelaaja ja tällöin kaikki kolme jatkavat juoksua.

Yhdellä kulkijoista on kädessään peitto. Lausukaa kulkemisen tahdissa lorua: Kommervenkkaa, vemmerkonkkaa, kommervenkkaa, vemmerkonkkaa… Kun leikin vetäjä huutaa ”Mukkelismakkelis Maahan! ”, kaikki leikkijät asettuvat maahan kippuraan ja sulkevat silmänsä. Peiton pitäjä peittää jonkun osallistujista ja leikin vetäjä kehottaa muita nousemaan ylös. Se, joka keksii ensimmäisenä, kuka peiton alla on, saa seuraavaksi olla peiton asettaja.

Ihan kuin normaali hippa, mutta kontaten näin ei ole sisällä sadepäivänä vaara kaatua tai muuten satuttaa itseään

Pelialue on suorakaiteen muotoinen ja pelissä on kaksi joukkuetta. Pelialueen päissä on merkityt maaliviivat / maalialueet. Pelin idea on palloa tai hernepussia heittämällä saada omalle joukkueelle maaleja. Pallo kädessä ei saa liikkua, vaan se pitää aina heittää joukkuetoverille. Maali syntyy siten, että oman joukkueen jäsen saa kopin maaliviivan takana. Palloa ei saa ottaa pois vastajoukkuelaisen kädestä, mutta heiton saa katkaista. Jos pallo putoaa maahan heittojen välissä, se menee vastajoukkueelle.

Aluksi 1-2 pelaajalle annetaan pallo (virus). Leikin tavoitteena on tartuttaa muille pelaajille korona. Muita voi tartuttaa heittämällä palloa osumalla suoraan muihin pelaajiin - eli pompun kautta ei joudu karanteeniin. Kun pallo osuu pelaajaan, hän joutuu karanteeniin (esimerkiksi penkille). Karanteenista pääsee pois takaisin peliin, kun pallo osuu omaan tartuttajaan eli hän joutuu karanteeniin. Pallo kädessä ei saa liikkua. Kuka vaan kentällä oleva saa ottaa pallon maasta - sen saa myös ottaa esimerkiksi tilanteessa, kun pallo pomppaa lattian/seinän kautta. Peli loppuu, jos kentälle jää lopuksi vain yksi pelaaja (hän on tartuttanut kaikki muut). Todennäköisesti pelaajat kuitenkin kiertävät kentän ja karanteenin välissä! Jotta pelistä tulee sujuvaa, osallistujia olisi hyvä olla vähintään 10henkilöä.

Tätä voi leikkiä vaikka joulukortteilla. Jaa kortit nurinpäin pelaajille.Päättäkää yhdessä teema mitä keräämme.Esim.tonttu.Jokainen laittaa keskelle vuorollaan kortin missä on tonttu.Useamman tonttukortin laittaa saa aloittaa uuden teeman esim.tähti jne.Mikäli ei löydy kerättävä korttia joutuu aina ottamaan kerätyt kortit.Jolta loppuu kortin on pelin voittaja.

Tarvitaan etäyhteys kaverin tai sukulaisen kotiin sekä 4-6 osallistujaa 1 korttipakka molemmissa kodeissa. Osallistujat sekoittavat korttipakat toistensa nähden näköyhteydellä. Sen jälkeen 1 korttipakka jaetaan läsnäolijoiden kesken. Tässäkin jako on hyvä näyttää toisille. Pelissä ”ohjaajaksi” valittu sanoo N.Y.T nyt. Silloin kaikki osallistujat nostavat omasta pakastaan yhden kortin ja näyttävät sen kameran kautta toiseen kotiin. Se osallistujajoukko, jonka korttien yhteenlaskettu summa on suurempi, saa pisteen. Näin jatketaan, kunnes kaikki kortit on nostettu. Suurimman pistemäärän saanut kotijoukkue voittaa. Pelin alussa voidaan sopia, montako kierrosta pelataan, ja lasketaan sitten kaikkien kierrosten pistemäärät yhteen. Korttipeliä voidaan tietysti leikkiä myös oman perheen kesken :)

Anna leikkijöille ohje, joka voi olla esimerkiksi: "Koske keltaista!". Leikkijöiden täytyy etsiä kyseisen värisen kohdan omista vaatteistaan tai muista varusteistaan ja koskettaa sillä toisen leikkijän keltaista kohtaa. Jos jollakin leikkijällä ei ole keltaista, hän voi koskettaa toisen keltaista kädellään. Jos vain yhdellä leikkijöistä on keltaista, koskettavat kaikki muut leikkijät sitä kädellään. Tämän jälkeen anna uusi ohje, joka voi olla värien lisäksi esimerkiksi jokin materiaali tai tietty esine. 

Leikinvetäjä antaa ohjeen, esim. ”Koske keltaista!” Leikkijät etsivät kyseisen värisen kohdan omista vaatteistaan tai muista varusteistaan ja koskettavat sillä toisen leikkijän keltaista kohtaa. Jos jollakin leikkijällä ei ole keltaista, hän voi koskettaa toisen keltaista kädellään. Jos vain yhdellä leikkijöistä on keltaista koskettavat kaikki muut sitä kädellään. Sen jälkeen vetäjä antaa uuden ohjeen.

Jokainen leikkijä koskettaa vuorollaan oikealla istuvaa käsivarteen, katsoo häntä silmiin ja sanoo hänestä jonkin myönteisen asian.

Joukkueet asettuvat jonoon lähtöviivan taakse. Jonon ensimmäinen asettuu etunoja-asentoon ja jonon toinen tarttuu ensimmäistä jaloista ja nostaa ne ylös. Merkistä jonon ensimmäinen lähtee etenemään käsiensä varassa ja toinen seuraa kannatellen jaloista, "kottikärryjä" työntäen. Edetään sovitulle kääntöpaikalle, jossa vaihdetaan osia. Palataan takaisin lähtöviivalle ja joukkueen seuraavat jäsenet lähtevät matkaan. Kaikkien joukkueen jäsenten suoritettua osuutensa on joukkue maalissa. Luonnollisesti nopeammin suoriutunut joukkue on voittaja. Kuljettavaa matkaa voi muutella ja matkalle voidaan asettaa pieniä esteitä, kuten voimistelupenkki.

Huom! KPS = Kivi, sakset, paperi Leikin kulku: Kaikki ottavat toisiaan kiinni. Kun saadaan joku kiinni, tehdään KPS eli kivi - paperi - sakset, yhteisesesti sovitulla rytmillä. KPS:n hävinnyt osapuoli pääsee voittajan faniksi, siirtyy tämän taakse ja alkaa seurata häntä kovasti kannustaen. Leikki loppuu, kun kaikki fanittavat yhtä leikkijää ja on kierretty häntä kannustaen kunniakierros

Kun hippa saa leikkijän koskettamalla kiinni, tämä nostaa kädet ilmaan eteensä suureksi “krokotiilin suuksi”. Toiset leikkijät voivat pelastaa hänet sulkemalla kädet eli laittamalla krokotiilin suun kiinni.

Harjoitteeseen tarvitaan kaksi jumppamattoa ja telinevoimisteluköydet. Köydet ovat keskellä, krokotiilimeren päällä ja matot eli rannat ovat köysien molemmin puolin. Ryhmän tehtävänä on siirtyä matolta toiselle, niin että kukaan ei tipu / koska krokotiilimereen. Mattojen on tarkoitus olla niin kaukana köysistä, että kukaan ei ylety yksin kurottamalla ottamaan köysiä vaan tässä tarvitaan hieman ryhmän ongelmanratkaisutaitoja ja yhteistyötä. Saaret voi hyvin toimivien ryhmien kanssa asettaa myös niin kauas toisistaan, että he ylettyvät köysiin vain ainoastaan tekemällä esim. hupparista lasson. Tavoitteena on, että lapset itse käyttävät mielikuvitustaan ja kokeilevat erilaisia vaihtoehtoja, joilla saisivat köyden itselleen joten vihjeiden antamista kannattaa odottaa. Kun ryhmä saa köyden, myös saarelta toiselle pääsemisessä kaikki tarvitsevat toistensa apua ja tukea.

Leikissä on aluksi kaksi polttajaa ja muut ovat juoksijoita. Leikkialueelle rakennetaan ns. tulikuja. Heittäjät ovat asettuneet salin sivuille, tulikujan molemmille reunoille ja yrittävät heittää pehmeillä palloilla juoksijoita. Juoksijoiden tavoite on päästä salin toisesta päästä toiseen, ilman, että heihin osuu pallo. Mikäli heittäjän pallo osuu juoksijaa muualle kuin päähän, tämä jää kiinni ja muuttuu myös heittäjäksi. Peli jatkuu kunnes kaikki ovat heittäjiä.

Leikkijöistä valitaan vapaaehtoinen, joka ottaa itselleen parin. He valitsevat yhdyssanan, jonka osia esittävät. Esim. sanasta kärpässieni toinen esittää kärpästä ja toinen sientä. Muut leikkijät arvaavat, mistä sanasta on kysymys.

Leikkijät seisovat piirissä. Leikinohjaaja valitsee 4-7 leikkijää keskelle. Piirissä seisovat taivuttavat päänsä ja sulkevat silmänsä. Keskelle valitut koskettavat jokainen yhtä piirissä seisovaa päähän. Nämä nostavat heti kätensä ylös mutta pitävät vielä silmänsä kiinni. Keskelläolijat voivat vaihtaa keskenään paikkaa. Leikinohjaaja kysyy "Kuka koski?" Silloin piirissä olijat avaavat silmänsä. Ne, joita koskettiin, yrittävät arvata, kuka juuri häntä koski. Jos arvaa oikein, pääsee koskettajaksi ja piirin keskellä ollut menee hänen paikalleen.

”Kuka minä olen” on sellainen leikki siinä leikissä voi olla jopa koko suku, mutta kaksikin riittää. Se menee niin että laitetaan jokaisen selkään lappu jossa lukee joku nimi vaikka "mummi" ja sitten kaikki yrittävät arvata, kuka minä olen ja kysyy vaikka "onko minulla silmälasit" ja se jolta hän on kysynyt saa vastata vain joo tai ei. Leikki loppuu kun kaikki ovat arvanneet oikein. Leikkiä voi leikkiä myös tietokoneen ja ääni- ja kuvayhteyden välityksellä.

Leikissä valitaan yksi leikkijä mustekalaksi, joka asettuu kentän/leikkialueen keskelle. Muut leikkijät menevät yhteen reunaan. Mustekala huutaa "kuka pelkää mustekalaa?", johon muut vastaavat "en minä ainakaan" ja juoksevat kentän toiseen reunaan. Mustekala yrittää saada mahdollisimman monta kiinni. Kiinniotetuista tulee uusia mustekaloja, jotka vaikeammassa versiossa eivät saa liikkua siltä paikalta, jossa heidät on saatu kiinni vaan koittavat vain kurottelemalla napata juoksijoita. Helpommassa versioissa kaikki mustekalat saavat liikkua. Leikkiä jatketaan kunnes kaikki on saatu kiinni.

Kerätkää kukkia ja lehtiä ja asetelkaa ne talous- tai sanomalehtipapereiden väliin kirjapinon alle kuivumaan. Seuraavalla kerhokerralla kuivuneista kukista voi askarrella esimerkiksi kortteja liimaamalla ne yleisliimalla korttipohjille.

Kaksi "kukkotappelijaa" asettuu vastakkain, panee käsivarret ristiin rinnalleen ja seisoo yhdellä jalalla. Merkin saatuaan he alkavat yhdellä jalalla hyppien tuuppia toisiaan. Se häviää, jonka täytyy laskea toinenkin jalka maahan.

Pienikin lumikasa tai mäennyppylä riittää tämän leikin toteuttamiseen, mutta mitä korkeampi kumpare, sitä parempi. Leikkijät kilpailevat siitä, kuka pystyy valloittamaan huipun ensimmäisenä. Huipulle päästäkseen joutuu leikkijä sekä estämään että väistelemään muita. Kukkulan valloittaneet yrittävät estää muita pääsemästä ylös.

Leikkijät ovat pareittain. Toisella on silmät kiinni, toinen on ohjaajana takana. Ohjaaja painaa kädellään kevyesti kuljetettavaa selkään lapaluiden väliin silloin, kun kuljetaan suoraan eteenpäin, vasemmalle olkapäälle, kun on käännyttävä vasemmalle ja oikealle olkapäälle, kun on käännyttävä oikealle. Kun ohjaaja irrottaa kokonaan otteensa, on kuljetettavan pysähdyttävä.

Ohjaa ryhmät pareittain. Toisella on silmät kiinni, toinen on ohjaajana takana. Pina kädellä kevyesti kuljetettavaa selkään lapaluiden väliin silloin, kun kuljetaan suoraan eteenpäin, vasemmalle olkapäälle, kun on käännyttävä vasemmalle ja oikealle olkapäälle, kun on käännyttävä oikealle. Kun ohjaaja irrottaa kokonaan otteensa, on kuljetettavan pysähdyttävä.

Kertokaa yhteinen tarina. Leikin vetäjä aloittaa, kilistää kulkusta ja ojentaa sen seuraavalle. Seuraava jatkaa tarinaa lauseella, kilistää ja antaa kulkusen eteenpäin. Jatkakaa kunnes kaikki ovat saaneet keksiä muutaman lauseen tarinaan.

Yksi leikkijöistä poistuu tilasta. Muut piilottavat kulkusen haluamaansa paikkaan. Poistuneen palatessa kerholaiset kertovat piilopaikan korkeudesta äänimerkeillä (pulpulpul = kala, eli lattiataso, miauuu =kissa, eli pöydän korkeudella, tsirptsriptsirp = lintu, eli korkealla). Etsijän liikkuessa tilassa ryhmä ääntelee sen mukaisesti, mihin etsijä kulkee (hrrrrrrrr = kylmää eli loittonee tai huhhuhhuh = kuumaa, eli lähenee). Kulkusen löydyttyä etsijä saa kilistää sitä ja valita uuden etsijän.

Leikkijät jaetaan neljään ryhmään, jotka asettuvat neljään eri pesään leikkialueen eri kulmiin. Leikkijöistä kaksi valitaan kiinniottajiksi. Kunkin ryhmän on pyrittävä omalta pesältään seuraavalle ja edelleen seuraavalle joutumatta kiinni. Juosta saa missä tahansa leikkialueella, mutta suojassa on vain sillä pesällä, minne on menossa. Etenemään pääsee vasta sitten, kun koko ryhmä on päässyt samalle pesälle. Kiinni saadut asettuvat keskelle lattiaa seisomaan. Ryhmä, joka ensimmäisenä ja lukuisimpana on onnistunut pääsemään kotipesälleen, voittaa.

Heittoalueet rajataan ja jokaiseen pelialueen neljään kulmaan menee yksi polttaja. Loput leikkijät sijoittuvat pelialueen keskelle. Kulmissa olevat polttajat polttavat hernepusseilla muita leikkijöitä. Osuman saadessaan keskellä oleva menee siihen kulmaan, josta osuma tuli. Se polttaja voittaa, jolla on eniten leikkijöitä omassa kulmassaan. Poltetut pelaajat eivät osallistu polttamiseen

Tämä leikki voi tuntua pienistä kerholaisista liian jännittävältä, mutta hieman isommille aikuisten rakentama kummitusrata voi olla kokemuksena ikimuistoinen. Se, kuinka hämärää tilassa on, vaikuttaa paljon leikin pelottavuuteen. Leikin vetäjät keittävät etukäteen kattilallisen limaa. (Kiehauttakaa kattilassa 3 l. vettä. Lisätkää 3 dl perunajauhoja, samalla laiskasti sekoittaen. Lisätkää halutessanne vihreää elintarvikeväriä ja antakaa jäähtyä.) Rakentakaa tunneli, jota pitkin lapset voivat ryömiä limakattilan luokse. Käyttäkää tähän esimerkiksi kerhotilan pöytiä, tuoleja, jätesäkkiä ja maalarinteippiä. Leikin vetäjät voivat piilottaa liman sekaan esimerkiksi pikkulusikoita, joita rohkeimmat lapsista voivat kaivaa liman seasta. Joku aikuisista voi pukeutua kummitukseksi, joka nostaa kattilankantta kaikille radan läpi ryömineille.

Tässä piirissä leikittävässä muistileikissä jätetään ostamatta turhia tai hyödyttömiä tavaroita. Ensimmäinen leikkijä sanoo esimerkiksi: Kun menen kauppaan, jätän ostamatta kertakäyttökameran. Seuraava jatkaa: Kun menen kauppaan, jätän ostamatta kertakäyttökameran ja kertakäyttömukin. Kolmas jatkaa: Kun menen kauppaan, jätän ostamatta kertakäyttökameran, kertakäyttömukin ja wc-raikasteen. Jokainen lisää luettelon perään aina yhden tuotteen, eikä mitään jo mainittua saa unohtaa luettelosta, jos haluaa pysyä mukana pelissä. Leikki sopii vähän vanhemmille lapsille, joilla on jo paljon tietoa. Leikkijät voivat pelata peliä myös pallolla. Se, jolle pallo heitetään, sanoo seuraavana

Katso videolta Aapon antamat ohjeet!

Leikissä on kaksi joukkuetta, jotka menevät salin tai kentän eri päihin. Keskellä on kuningaspallo esim. iso jumppapallo ja molempien joukkueiden takarajan tuntumaan maaliviiva, jonne kuningaspallo pitää saada. Joukkueilla on paljon pikkupalloja tai hernepusseja. Joukkueet heittävät omilla pikkupalloillaan tai hernepusseillaan kuningaspalloa ja pyrkivät saamaan sen vastustajan maaliviivan taakse. Kun kuningaspallo on maaliviivan takana, siitä tulee sen sinne saaneelle joukkueelle piste. Peli voi jatkua, kunnes saavutetaan esim. viisi pistettä.

Peilin kaltainen leikki, jossa tarvitaan yhteispeliä. Valitaan kuningas ja kuninkaan aarre (esim. hernepussi, keppi, kivi…) joka asetetaan maahan noin metrin etäisyydelle seinästä. Kuningas asettuu seinän ja aarteen väliin. Loput leikkijät asettuvat viivalle noin 10 m etäisyydelle seinästä. Kuninkaan kääntäessä muille selkänsä (laitta kämmenet seinään) liikutaan kohti aarretta. Kuninkaan kääntyessä (peppu osuu seinään) jähmetytään paikalleen. Mikäli kuningas näkee jonkun liikkuvan, määrää hän liikkuneen henkilön takaisin alkuun. Tarkoituksena on napata aarre ja kuljettaa se viivalle. Kuninkaan huomatessa, että aarre puuttuu, saa hän valita yhden leikkijän, jonka on näytettävä kätensä. Mikäli aarre on kyseisen leikkijän hallussa, palauttaa hän aarteen takaisin kuninkaan eteen ja palaa itse takaisin alkuun. Mikäli kuningas arvaa väärin, pitää hänen kääntyä ennen kuin saa arvata uudestaan. Leikkijöiden kannattaa siis sekä lähestyä kuningasta että peruuttaa takaisin viivalle yhtenä rintamana. Aarteen saa antaa kaverilta toiselle, jottei kuningas arvaa kenellä se on. Mikäli kuningas näkee jonkun liikkuvan leikkijöiden peruuttaessa takaisin viivalle, joutuu kyseinen henkilö palaamaan viivalle. Jos hänellä on aarre, joutuu hän palauttamaan aarteen kuninkaalle. Kun aarre on saatu viivan yli, arvotaan uusi kuningas.

Valitaan kuningas/kuningatar, joka asettuu leikkikentän keskialueelle ympyrän muotoisen alueen keskelle. Muut leikkijät asettuvat leikkialueen yhdelle reunalle. Kuningas/kuningatar huutaa: Hoi kansalaiset, tulkaa tänne! Kansalaiset vastaavat: Ei me uskalleta! Ku: Mitä te pelkäätte? Ka: Veroja. Ku: Ei täällä ole veroja. Tulkaa tänne. Leikkijät lähtevät juoksemaan kohti kuninkaan valtakuntaa ja kuningas/kuningatar yrittää ottaa heitä kiinni oman valtakuntansa ulkopuolella. Jos leikkijät ehtivät kuninkaan/kuningattaren valtakuntaan ennen kiinnijäämistä he palaavat takaisin leikkialueen reunalle. Kiinnijääneistä tulee kuninkaan/kuningattaren apulaisia. Leikkiä jatketaan, kunnes on jäljellä yksi juoksija, josta tulee seuraava kuningas/kuningatar.

Hipaksi valittu leikkijä ottaa kiinni muita. Kiinnijäänyt tekee kuperkeikan (piruetin, kärrynpyörän tms.), jonka jälkeen saa jatkaa leikkiä.

Tämä leikki sopii terhokerhoihin, joiden läheisyydessä on hiekkalaatikko. Pakatkaa ulos matkaan mukeja, pikkuautoja ja sakset. Rakentakaa hiekkalaatikkoon kaupunki mukeja, autoja, kiviä, keppejä ja lehtiä hyödyntäen. Talot pysyvät paikoillaan upottamalla ne hiekkaan. Sopisiko kaupungin keskelle suuri hiekkalinna lehtilippuineen ja vallihautoineen? Leikkien loppuessa mukit on hyvä kerätä matkaan.