Suorakaiteen muotoinen pelialue jaetaan kahtia ja leikkijät jaetaan kahteen joukkueeseen. Joukkueet asettuvat omille puolilleen. Joukkueet heittelevät toisiaan pallolla. Jos pallo osuu (pään alapuolelle), pelaaja palaa ja siirtyy toiselle kenttäpuoliskolle takapolttajaksi. Kopista ei pala, mutta jos pallo tippuu, pelaaja palaa. Myös viivan päälle astumisesta palaa. Pallon kiinni saanut saa seuraavan heittovuoron, samoin se joka palaa, saa seuraavan heittovuoron. Peli päättyy kun kun toisen joukkueen kaikki pelaajat on poltettu.

Leikkijät jaetaan kahteen ryhmään. Toinen ryhmä muodostaa piirin ottamalla toisiaan käsistä kiinni, toinen ryhmä menee piirin sisälle. Piirissä olijat leikkivät verkkoa ja piirin sisällä olevat kaloja. Kalat yrittävät päästä verkosta eli piirin sisältä pois, ja verkko yrittää estää sen. Kun kalat ovat päässeet verkosta ulos, vaihdetaan tehtäviä ja leikki alkaa alusta.

Leikkijät levittäytyvät ensin saliin ja menevät kyykkyyn kiviksi. Valitaan yksi kana ja yksi kettu. Ketun on tarkoitus ottaa kanaa kiinni. Kana juoksee kettua karkuun ja voi mennä turvaan minkä tahansa kiven viereen. Tällöin roolit vaihtuvat ja vanhasta kivestä nouseekin kettu ja vanhasta ketusta tulee kana. Roolit vaihtuvat myös silloin jos kettu saa kanan kiinni. Pelissä voi olla myös useampi kettu­kana­pari.

Yksi leikkijöistä on kapteeni, joka antaa komentoja muille leikkijöille. Vain sellaisia komentoja, jotka alkavat sanoilla "Kapteeni komentaa", noudatetaan. Esimerkiksi jos kapteeni sanoo: "Kapteeni komentaa kädet ylös", kaikkien on nostettava kädet ylös. Mutta jos kapteeni huutaa vain "Kädet ylös", ne jotka nostavat kädet ylös joutuvat pelistä pois.

Tarvikkeet: - erilaisia kuvakortteja esimerkiksi kulkuneuvoja, eläimiä tai tunnetiloja Leikinkulku: Jokainen on vuorollaan kapteeni, joka käskee eli näyttää liikkeen. Muut toistavat liikkeen perässä. Liike voi olla esimerkiksi pään rapsuttaminen, kättely tai niiaaminen. Apuna voi käyttää valmiita kuvakortteja. Tällöin kapteeni nostaa kuvakortin kaikille näkyville. Tällöin voidaan liikkua mitä kuva esittää, kuten esimerkiksi kaahata kuin ralliauto tai liihoittaa kuin perhonen jne. Liike vaihtuu, kun kapteeni käskee tehdä jotain muuta. Valmita kuvakortteja voi tehdä ja tulostaa esimerkiksi Papunetin kuvapankista osoitteesta: http://papunet.net/materiaalia/kuvatyökalu

Jokainen on vuorollaan karhu, joka käskee eli näyttää liikkeen. Muut toistavat liikkeen perässä. Liike voi olla esimerkiksi kieriminen, hyppiminen tai irvistäminen. Apuna voi käyttää valmiita kuvakortteja. Tällöin karhu nostaa kuvakortin kaikille näkyville. Liike vaihtuu, kun karhu käskee tehdä jotain muuta.

Leikkiin tarvitset pallon ja välineet, joilla voit muodostaa ympyrän (hiekkaan piirretty, teippi lattiaan, kartioilla merkitty ympyrä...). Yksi jää ympyrän ulkopuolelle pallon kanssa, hän on karhu. Karhu liikkuu karhu kävelyllä ja tönii palloa tassuillaan kohti ympyrää. Ympyrään menevät muut leikkijät, he ovat hanhia. Hanhet menevät kyykkyyn ja ottavat nilkoistaan kiinni. Hanhet liikkuvat ympyrässä näin kyykyssä. Karhu yrittää osua tönäisemällään pallolla hanhiin ja metsästää niitä näin. Leikkijät voivat sopia muuttuuko metsästetystä hanhesta karhujengiläinen vai poistuuko hän pelistä.

Leikkialueelle piirretään kaksi viivaa, vähintään 10m päähän toisistaan. Yksi leikkijöistä jää viivojen väliin kiinniottajaksi, muut menevät toiselle viivoista. Jokainen viivalla oleva leikkijä päättää hiljaa mielessään, onko hän "suklaa", "salmiakki" vai "hedelmäkarkki" (karkkilaatuja voi olla enemmänkin). Keskellä olija huutaa jonkin näistä. Kaikki, jotka ovat ajatelleet huudettua karkkilaatua, lähtevät juoksemaan toiselle viivalle. Huutaja koettaa ottaa heitä kiinni. Kiinnijääneet jäävät myös keskelle huutajiksi. Jos onnistuu pääsemään toiselle viivalle ilman, että jää kiinni, saa karkkilaatuaan vaihtaa mielessään. Jos kiinniottaja huutaa "karkkipussi", kaikki karkkilaadut lähtevät juoksemaan toiselle viivalle.

Karttakeppi polvien väliin, kuljetetaan tietty matka, jonka jälkeen keppi luovutetaan seuraavan kilpailijan polvien väliin käsin koskematta. Matkan voi päättä itse riippuen käytössä olevan alueen koosta.

Tämä touhu sopii kastanja-aikana terhokerhoihin, joiden lähiympäristöstä löytyy hevoskastanjapuita. Lähtekää etsimään puusta tipahtaneita kastanjoita. Voitte askarrella kastanjoista erilaisia hahmoja piirtämällä niille kasvot. Kehitelkää kastanjaukkoleikkejä sisään tai ulos.

Tämä touhu sopii aurinkoisina päivinä terhokerhoihin, joiden lähiympäristöstä löytyy asfalttia. Ikuistakaa kerholaisten varjoja piirtämällä niiden ääriviivat asfalttiin. Jokainen saa koristella oman kuvansa kivillä, kävyillä, kepeillä ja liiduilla.

Tämä touhu sopii terhokerhoihin, joiden lähellä on asfalttipiha. Ottakaa katuliidut mukaan ulos ja piirtäkää katuliiduilla talojen pohjapiirustuksia, joko pieniä taloja pikku-ukkoleikkejä varten tai suurempia taloja, joihin kerholaiset mahtuvat leikkimään. Piirtäkää talojen välille katuja ja polkuja, joita pitkin kulkea.

Leikitään kuten alkuperäistä tervapataa, mutta kohdattessa sanotaan kaverista joku positiivinen asia. Samalle henkilölle ei saa tiputtaa keppiä ennenkuin kaikki on päässyt kerran kiertämään. Jo kiertänyt lapsi menee esim. kyykkyyn, jotta toiset muistaa/näkee kuka on jo kiertänyt. Ekan kierroksen jälkeen kaikki nousee ylös ja leikkiä voi jatkaa uudelleen.

Leikkijät jaetaan kahteen joukkueeseen. Toisen joukkueen jäsenet tarttuvat toisiaan käsistä kiinni ja muodostavat piirin. Toisen joukkueen jäsenet yrittävät tunkeutua yksitellen ulkopuolelta piiriin. Kun kaikki ovat päässeet piirin sisälle, vaihtavat joukkueet osia. Se joukkue voittaa, joka nopeammin onnistuu kokonaan pääsemään vastustajien piirin sisälle.

Jaetaan ryhmä 3-­5 joukkueeseen riippuen ryhmän koosta ja keilojen lukumäärästä. Esim. 2­-4 pelaajaa per joukkue ja jokaisella joukkueella on kaksi keilaa. Keilat kannattaa sijoittaa noin kahden metrin päähän toisistaan, niin että yhden joukkueen keilat ovat lähekkäin. Ryhmän koosta riippuen 2­-3 pehmeää palloa sopivat peliin. Joukkueen tehtävänä on puolustaa omia keiloja jaloilla ja vartalolla sekä hyökätä ja yrittää kaataa pallolla vastustajajoukkueiden keiloja. Keilojen ympärille voi laittaa vanteet ettei keiloja voi suojata niin läheltä. Jos puolustaja kaataa keilan ei sitä saa enää nostaa. Kun joukkueen molemmat keilat ovat kaatuneet on joukkue tippunut pelistä pois ja muut jatkavat kunnes kaikilta ovat molemmat keilat kaatuneet.

Valitaan etupolttaja ja takapolttaja, loput eli poltettavat keinuvat keinussa. Etupolttaja seisoo pelaajien edessä viivalla noin 5m päässä ja takapolttaja seisoo keinujen takana. Polttajat yrittävät polttaa pelaajia heittämällä heitä pallolla ja näin päästä itse takaisin penkille. Heiton saa suorittaa siitä mistä pallon saa kiinni tai siirtyä heittoviivalle. Etupolttajan päästessä keinumaan, takapolttajasta tulee etupolttaja ja poltetusta takapolttaja. Pelaaja palaa polven yläpuolelle osuneesta heitosta (ei päästä) sekä kopista tai kahdesta “puolarista” eli yhdellä pompulla kiinni otetuista kopeista. Takapolttaja palauttaa pallon etupolttajalle tai yrittää polttaa keinujia heittämällä pallon keinujen vaakapuun yli. Pelaajat yrittävät potkaista heitetyn pallon mahdollisimman kauaksi. Pelissä on mahdollista kerätä “armiksia/elämiä”, jos niin sovitaan. Eli sinä aikana kun polttaja hakee palloa, keinujat voivat käydä sovitulla merkillä ja ansaita itselleen elämän, jolloin hän ei joudukaan seuraavasta palosta polttajaksi. Pelaaja kuitenkin palaa, jos ei ehdi penkille ennen kuin polttaja on palannut viivalle ja huutanut ”Irti!”.

Leikkijät keinuvat istualtaan. Yksi lapsista on polttaja, joka seisoo keinujen edessä sovitun viivan takana ja yrittää osua pehmeällä pallolla keinujiin. Osumat vyötäröstä alaspäin hyväksytään. Keinuja voi torjua pallon jalkapohjalla. Kun polttaja onnistuu saamaan kosketuksen, hän pääsee keinumaan ja poltetusta tulee uusi polttaja.

Keinuja istuu keinuun. Vauhdin antaja tai keinuja itse pyörittää keinun ketjuja ympäri yhteen suuntaan niin pitkälle kuin ne menevät. Sen jälkeen pyöräytetään vauhti toiseen suuntaan ja keinu saa pyöriä auki omaa tahtia. Kaksi vierekkäistä keinujaa voi ottaa kisan siitä, kumman vauhti riittää pidempään. Varo kuitenkin, ettet törmää viereiseen keinujaan.

Kukin keinuja ottaa vauhtia ja hyppää sitten keinusta eteenpäin. Pisimmälle hypännyt on voittaja. Vaihtelua leikkiin saa antamalla tyylipisteitä siitä, kuka keksii hassuimman tavan hypätä.

Tee yhdessä ystävien tai perheen kanssa kekrilukujärjestyksestä päiväjärjestyksessä tai omassa mieluisassa järjestyksessä tehtäviä. Lukujärjestys sopii esimerkiksi syyslomalle ajanvietteeksi. Lukujärjestyksen löydät sivun alalaidasta pdf-tiedostona.

Yksi leikkijöistä on keksijä. Muut asettuvat noin viiden metrin päähän viivalle. Keksijän tehtävä on kertoa erilaisia liikkeitä, joiden mukaan leikkijät etenevät. Se, joka on iloinen, saa ottaa kolme kirpun askelta. Se, jolla on pikkuveli, saa ottaa yhden jättiläisen loikan jne. Ensimmäisenä keksijää koskettanut jää seuraavaksi keksijäksi.

Piirrä maahan suuri ympyrä, jonka halkaisija on kaksi metriä (mitä suurempi ympyrä sen vaikeampi leikki). Piirrä ympyrän reunalle numerot kuten kellotaulussa 1–12. Tee ympyrän keskelle kuoppa. Leikkijät asettuvat jonoon ympyrän ulkopuolelle numero yhden kohdalle. Ensimmäinen heittää palloa kuoppaan. Jos pallo menee kuoppaan, hän voi siirtyä numeron 2 kohdalle ja heittää uudelleen. Jos heitto menee ohi, on seuraavan kilpailijan vuoro. Leikkijä jää tällöin paikalleen ja saa heittää uudelleen seuraavalla kierroksella. Leikki jatkuu ja voittaja on se, joka saavuttaa ensimmäisenä numeron 12.

Leikkijät asettuvat piiriin ja yksi leikkijöistä menee keskelle. Hän antaa jokaiselle numeron. Sitten hän ottaa käteensä kepin, panee sen pystyyn seisomaan, irrottaa siitä kätensä ja huutaa samalla jonkin numeron. Se, jonka numero huudetaan, ryntää tavoittamaan keppiä ennen kuin se kaatuu. Jos hän onnistuu, leikki jatkuu kuten ennenkin. Ellei hän ehdi ajoissa, hän joutuu piirin keskelle.

Tätä voit leikkiä itsekseen, kaverisi kanssa tai suuremmalla joukolla! Keppihevosleikki on monipuolinen tapa viettää aikaa, sillä siitä löytyy tekemistä kaikenlaisille ja ikäisille ihmisille. Ehdotuksia erilaisista leikkitavoista: RAKENNA OMA KEPPARI Materiaalit: vanhoja sukkia, neula ja lankaa tai liimaa, täytteeksi lisää sukkia, kangaspaloja tai pumpulia, silmäksi nappeja tai kangaspaloja, lankaa harjaksi, keppi, mielikuvitusta KEPPIHEVOSRATA Tee oma keppihevosrata ja järjestä kisat! Voitte hyppiä esteiden yli, kumartua niiden ali, tai pujotella niiden välistä. Vain mielikuvitus on rajana. Tämä sopii parhaiten leikittäväksi ryhmässä. HEVOSTEN KAUNEUSHOITOLA Kerää kauniita nauhoja hiuksiin ja tee sinulle ja hevosellesi yhteensopivat kynsilakat! Luvassa on harjojen letitystä, harjausta sekä hevosten syöttämistä ja juottamista. Sopii yksinleikiksi, parileikiksi ja jopa ryhmäleikiksi. MAASTORATSASTUS Ota kepparisi ja lähde luonnon helmaan ratsastamaan. Voit etsiä lähimmän ulkoilupolun ja antaa tuulen puhaltaa hiuksissa, tai lähteä metsäreitille seikkailemaan. Tämä leikki on optimaalinen, jos haluaa pitää hauskaa itsekseen, mutta mikään ei estä ryhmän laajentamista!

- Otetaan pallo (esimerkiksi jumppapallo) - Mennään piiriin (ryhmässä) - Sovitaan yhdessä kysymys mitä kysytään (tai lapsi, joka aloittaa leikin saa keksiä kysymyksen. Esimerkiksi kysymys voi olla: mikä sinun nimesi on?) - Aloittava lapsi vie pallon piirissä yhdelle lapselle, jolta kysyy kysymyksen, johon pallon saannut vastaa - Näin mennään edelleen lapselta lapselle kysyen ja vastaten kysymykseen, pallon kera. - Isossa ulkotilassa piirin koko voi vaihdella (Leikkiä voi vaikeuttaa tarpeen mukaan niin, että jokainen lapsi keksii oman kysymyksen seuraavalle. Tai sopia niin, että palloa kuljetetaan seuraavalle hyppien, pyörittäen ym. jolloin leikkiin lisätään liikkumista.)

Pelissä ryhmä jaetaan joukkueisiin, joille annetaan kaikille sama lista kerättäviä asioita. Pelialue ja vuodenaika vaikuttavat listan sisältöön. Mikäli käytössä on ulkotilaa, kannattaa listaan merkitä myös luonnosta löytyviä asioita. Leikistä tulee hauska, kun osa etsittävistä asioista voidaan tulkita monin tavoin ja niiden löytyminen vaatii hieman mielikuvitusta. Toimiva lista voi olla esimerkiksi seuraavanlainen: valkoinen sukka, punainen kynä, murheenkryyni, apila, näkkileipä, kakkosnelonen, ilopilleri, höyhen, pyöreä kivi, heitoistuin, surullinen tarina, pelinappula, käpy, tietoisku. Peliajan päätyttyä kukin joukkue esittelee ja perustelee löytönsä. Heittoistuimeksi saattaa kelvata ilmaan heittettävä tuoli ja murheenkryyni voi olla mannaryyni, jonka päälle itketään. Tuomaristo palkitsee hauskimman kokoelman.

Yksi leikkijöistä valitaan hipaksi. Kun hippa saa jonkun kiinni, he jatkavat käsi kädessä muiden kiinniottamista. Ketjun pitää pysyä ehjänä ja ainoastaan ulommaiset saavat tavoittaa muita leikkijöitä vapaalla kädellään. Leikki loppuu, kun kaikki leikkijät ovat ketjussa.

Valitaan neljä kettua, jotka asettuvat omaan kotipesään salin jokaiseen kulmaan. Kanat saavat liikkua sovitulla alueella vapaasti. Ketut yrittävät saada kanoja kiinni. Kun kettu saa yhden kanan kiinni hänet viedään ketun omaan kotipesään. Kanat otetaan kiinni yksi kerrallaan. Leikki loppuu kunnes kaikki kanat ovat saatu kiinni. Voittaja kettu on se, kenellä on eniten kanoja pesässään.

Pöydälle tai jakkaralle asetetaan 5–6 suunnilleen saman kokoista kiveä. Osallistujat istuvat ympärillä piirissä. Johtaja kääntää vieressään olevan kaverin kivistä poispäin ja osoittaa sitten yhden kivistä kielletyksi. Sen jälkeen kaveri saa kääntyä takaisin ja luvan ottaa niin monta kiveä kuin haluaa, mutta jos hän ottaa kielletyn niin hänen on luovutettava pois nekin, jotka eivät aluksi olleetkaan kiellettyjä. Sitten seuraava kaveri kääntyy poispäin ja kielletyn kiven näyttää äskeinen ottaja jne. Sopivaksi katsomallaan hetkellä lopettanut saa pitää kaikki saamansa kivet. Toisen kierroksen kielletty ei koske edellisellä kierroksella saatuja.

Ensin askarrellaan kiikarit, Tarvitset: - 2kpl vessapaperirullia - Narua - Teippiä - Sakset - Koristeita - Liima Koristele vessapaperirullat ja teippaa ne sitten yhteen. Leikkaa narusta sopivan pituinen kaulanauha. Tee saksilla reiät rullien ulkoreunaan ja pujota narut reistä, solmi päät. Lähtekää kiikarien kanssa tutkimusmatkalle metsään tai etsikää sisälle piilotettuja esineitä.

Pelissä on polttaja joka polttaa jalkapallolla tai pehmeämmällä pallolla. Pelissä sovitaan 1 pisteen, 2 pisteen ja 3 pisteen paikat (1 pisteen paikka voi olla vaikka puu joka täytyy kiertää (ja palata takaisin kiikkuun ennen polttajaa), 2 pisteen paikka voi olla vaikka kivi joka pitää kiertää, 3 pisteen paikka voi olla vaikka ulkorakennus jota pitää koskettaa.). 1pisteen paikka on lähellä kiikkuja, 3 pisteen paikka kauimmaisena kiikuista ja 2 pisteen paikka niiden välillä. Polttaja heittää palloa kiikkujiin joiden täytyy yrittää potkaista pallo mahdollisimman kauaksi ja juosta keräämään pisteitä sillä aikaa kun polttaja käy hakemassa pallon. Jos polttaja kerkeää kiikuille ennen kiikkujaa ei kiikkuja saa pisteitä ja joutuu polttajaksi. Myös jos pallo osuu kiikkujaan ilman että kiikkuja saa potkaistua palloa, joutuu hän polttajaksi. Pelin voittaa se jolla on eniten pisteitä pelin päätyttyä (pelin kesto sovitaan alussa).

Leikitään kuten tavallista hippaa. Leikkijän, joka jää hipaksi, on pidetävä kättään siinä mihin hippa häntä kosketti kunnes saa jonkun toisen kiinni. Hippa tietenkin yrittää koskettaa mahdollisimman hankalaan paikkaan kuten nilkkaan.

Yksi Versio monista "kuka pelkää..." hipoista. Kiinniottaja rakentaa kiinniotetuista kiinanmuuria. Muurin päiden tulee olla sivurajassa kokoajan kiinni. Kiinnijääneet ketjuituvat käsitä/käsikynkkää kiinni pitäen. Muuri ei ota kiinni, vain pidättelee etenijöitä. Pelin edetessä aukko kentällä pienenee ja vapaat pelaajat alkavat pyrkiä myös muurista "läpi".Leikki loppuu, kun kaikki ovat saatu kiinni. Huomioitavaa: Tarkkana ettei muuria päin juosta kädet/kyynärpää tai pää edellä aiheuttaen vahinkoa.

Teimme teille esteettömän version tutusta leikistä. Tarvitset paljon matalia merkkikartioita tai purkkeja. Tätä leikkiä voi kokeilla sekä ulkona että sisällä. Leikin kulku: Leikkijät jaetaan kahteen joukkueeseen. Kannet yrittää kääntää purkit oikein päin ja Kipot purkit väärinpäin. Ajan päättyessä se joukkue, jolla on enemmän purkkeja käännettynä, voittaa. Eri versioita: - Voit leikkiä myös pöydän päällä pienemmillä purkeilla. - Voit kokeilla siten, että kaikilla on silmät peitettynä. - Voit myös laittaa purkkeihin jotain helisevää. - Vikkeläkätiset saavat käyttää vain sitä kättä, jolla eivät kirjoita. - Mitä jos maalaat ulkopuolen toisella värillä ja sisäpuolen toisella. - Jos leikit liikkuen, laita vauhdikkaat liikkujat etenemään rapukävelyllä tai jalat yhteensidoittuina, ehkä jopa takaperin.

Leikkijät valitsevat keskuudestaan etsijän, joka kääntyy seinään päin. Leikkijät silittävät etsijää selästä ja sanovat: "Puhdas selkä vasta pesty. Kuka siihen pisti?" Joku koskettaa muita selkeämmin selkään. Etsijä kääntyy ja yrittää arvata, kuka se oli. Hän arvaa esim. Leenan. Leena kysyy: "Onko totta?" "Niin totta kuin kirkonrotta", vastaa etsijä. Leena sanoo "Määrää matka!" tai "Määrää luku!" Etsijä määrää esim. "Lue viiteenkymmeneen!" Jos hän on ollut oikeassa, Leena tekee pyydetyn asian. Jos etsijä on väärässä, Leena huutaa: "Tee itse!" Tehtävän aikana muut menevät piiloon. Kun etsijä on valmis, hän huutaa: "Rotta kotona" ja lähtee etsimään toisia. Löydettyään jonkun, molemmat lähtevät juoksemaan kotipesäksi valitun seinän viereen. Jos piilossa ollut ehtii ensin, hän huutaa "Oma rotta!" (Hän voi pelastaa myös muut huutamalla "Kaikki pelastettu!" Kotipesässä olijat voivat mennä silloin uudestaan piiloon.) Jos etsijä ehtii aikaisemmin, hän huutaa nimen mukaan esim. "Pekan rotta!" Pekka liittyy löydettyjen seuraan.

Kirkonrotassa valitaan aluksi rotan pesäpaikka. Se voi olla esimerkiksi seinä, kiipeilyteline tai vaikka liukumäki. Seuraavaksi valitaan etsijä, joka kääntyy selin pelaajiin päin. Leikkijät pesevät etsijän selän ja toistavat samalla lorun: ”Vastapesty puhdas selkä, kuka siihen viimeks koski, likaisilla käsillään” Etsijä yrittää arvata, kuka koski hänen selkäänsä (viimeisenä). Jos hän arvaa esimerkiksi kolmannella kerralla, joutuu hän laskemaan kolmeenkymmeneen. Laskemisen aikana muut menevät piiloon. Kun etsijä on valmis, hän huutaa: "Rotta kotona" ja lähtee etsimään toisia. Kun etsijä löytää pelaajan, hän juoksee rotan pesään ja huutaa löydetyn nimen. Pelaaja voi pelastaa itsensä juoksemalla pesään ennen rottaa ja huutamalla ”Oma rotta”. Jos pesässä on jo muita pelaajia, voi pelaaja pelastaa heidät huutamalla ”Kaikki pelastettu”. Näin kaikki vapautuvat ja kirkonrotta joutuu aloittamaan laskemisen ja etsimisen uudestaan

Leikkijät seisovat piirissä selkä keskustaan päin. Leikin aloittaja antaa pallon seuraavan käteen ja lähtee itse juoksemaan vastakkaiseen suuntaan. Pallon on kuljettava jokaisen käsien kautta. Juoksija yrittää ehtiä omalle paikalleen ennen palloa. Jos hän ehtii, joutuu se, jolla on pallo kädessään seuraavaksi kiertäjäksi.

kivi = kyykky, sakset = käsillä iso krokotiilisuu, paperi = perusasento kädet suoraan kohti taivasta. Jaetaan ryhmä kahtia. Salin keskellä on kaksi viivaa noin 1­1,5m päässä toisistaan ja salin päädyissä on turvaviivan takana turva­alue. Ryhmät valitsevat yhden merkeistä niin ettei toinen ryhmä kuule valintaa. Kun merkit on valittu asettuvat ryhmät omille viivoilleen salin keskiosaan. Ohjaaja sanoo “kivi­sakset­paperi” ja silloin joukkueet tekevät omat merkkinsä. Hävinnyt joukkue juoksee karkuun omalle turva­alueelleen ja voittanut joukkue pyrkii ottamaan kiinni hävinneitä. Mikäli joku saadaan kiinni, vaihtaa tämä toiseen joukkueeseen. Peli jatkuu ja joukkueet sopivat seuraavan merkkinsä. Varamerkin (ja toisen varamerkin) voi ottaa käyttöön kun joukkueilla on usein sama merkki, jotka kumoavat toisensa. Tällöin ohjaaja ensin sanoo “kivi­sakset­paperi” ja mikäli merkit ovat samat huutaa hän “varamerkki”.

Tätä leikkiä leikitään metsässä. Rajataan alue, jolla liikutaan. Etenemiseen saa käyttää vain kiviä ja kantoja, joten alue kannattaa katsoa etukäteen valmiiksi, jotta niitä kiviä ja kantoja löytyy :) Metsässä joko vain kuljeskellaan tai jos putoaa, joutuu sivuun tai voidaan merkitä tietty reitti paikasta a paikkaan b ja jos putoaa kiveltä/kannolta, joutuu aloittamaan alusta.

KlapiMikadoa leikitään pihalla tai kentällä, jossa pieni roskaantuminen ei haittaa. Klapeja/keppejä kasataan epämääräiseen, mahdollisimman korkeaan läjään rajatun pyöreän alueen (halkaisia n. 1 - 1,5 m) sisäpuolelle. Jokainen osallistuja osallistuu klapien/keppien tuomiseen kasaan. Apuna saa käyttää esim. kottikärryjä tai muita vaunuja. Osallistujat poimivat vuorollaan kasasta klapin niin, ettei muut klapit liikahda tai putoa maahan. Jos klapin on kerennyt ottaa kasasta pois vaikka jokin toinen on liikahtanut niin se laitetaan kasan päälle takaisin. Jos kasan klapi liikahtaa vasta sen jälkeen kun klapi on otettu kasasta niin sen saa pitää. Klapeja voidaan poimia vuoronperään tai niin, että se joka ottaa klapin pinosta muita liikauttamatta saa jatkaa niin kauan kunnes joku liikahtaa. Pienempien lasten kanssa ehkä vuoron perään ottaminen on tasapuolisempaa. Hän jolla on eniten klapeja on pelin voittaja. Pelin jälkeen kaikki osallistuvat klapien pois vientiin ja alueen siistimiseen. Tarvikkeet: Tarvitaan pienikokoisia puuklapeja tai muita oksattomia, luonnosta löytyviä keppejä vähintään 20 kpl tai enemmän. Riippuen siitä paljonko on osallistujia ja kuinka paljon osallistujat jaksavat tuoda/kantaa kasaan. Klapien paksuudessa huomioidaan osallistujen ikä. Pituus 15 - 50 cm, ei haittaa jos ovat eri mittaisia. Luonnosta ei saa ottaa keppejä tai elävästä puusta ei saa taittaa oksia ilman maan omistajan lupaa. Pelissä on hyvä käyttää hansikkaita suojaamassa käsiä mahdollisilta tikuilta.

Ohjeista ryhmää siten, että hipassa se, jonka kiinniottaja saa kiinni jää seisomaan paikalleen kädet levällään. Hän pelastuu, kun hän molemmissa käsissään on kiinnijäämätön pelaaja ja tällöin kaikki kolme jatkavat juoksua.

Nimen tausta: Auringon sisuksessa syntyy energiaa ydinreaktioissa, joista yksi on nimeltään kolmoisalfareaktio. Siinä kolme alfahiukkasta (eli heliumatomin ydintä) törmää täsmälleen yhtä aikaa yhteen, jolloin syntyy yksi hiiliatomi ja samalla vapautuu pieni määrä energiaa. Leikkipaikaksi tarvitaan luminen kenttä. jossa ei ole kukaan kulkenut (esim. lumisateen jälkeisenä aamuna). Noin 20 x 20 metrin alueelle tallataan ensin polkuverkosto, jossa on satunnaisia kiemurtelevia polkuja, jotka risteävät keskenään. Leikkijöitä tarvitaan vähintään kolme, mielellään 4-5. Leikkijät edustavat alfahiukkasia ja lähtevät juoksentelemaan pitkin polkuja. Risteyksissä tapahtuu tietysti törmäyksiä, ja joskus kolme leikkijää sattuu aivan samaan aikaan (vahingossa tai tahallaan) samaan risteykseen ja törmää yhteen. Leikkijät voivat silloin huutaa: "Kolmoisalfareaktio!" Leikkiä jatketaan niin kauan kunnes kaikki ovat aivan hikisiä ja punaposkisia ja valmiita lähtemään kotiin mehulasilliselle. – Omat lapset leikkivät tätä 3–10-vuotiaina hyvin mielellään. Kehitin tämän leikin 1980-luvun alussa, kun luennoin tähtitieteen peruskurssilla Auringon energiantuotannosta.

Pelialue on suorakaiteen muotoinen ja pelissä on kaksi joukkuetta. Pelialueen päissä on merkityt maaliviivat / maalialueet. Pelin idea on palloa tai hernepussia heittämällä saada omalle joukkueelle maaleja. Pallo kädessä ei saa liikkua, vaan se pitää aina heittää joukkuetoverille. Maali syntyy siten, että oman joukkueen jäsen saa kopin maaliviivan takana. Palloa ei saa ottaa pois vastajoukkuelaisen kädestä, mutta heiton saa katkaista. Jos pallo putoaa maahan heittojen välissä, se menee vastajoukkueelle.

Leikinvetäjä antaa ohjeen, esim. ”Koske keltaista!” Leikkijät etsivät kyseisen värisen kohdan omista vaatteistaan tai muista varusteistaan ja koskettavat sillä toisen leikkijän keltaista kohtaa. Jos jollakin leikkijällä ei ole keltaista, hän voi koskettaa toisen keltaista kädellään. Jos vain yhdellä leikkijöistä on keltaista koskettavat kaikki muut sitä kädellään. Sen jälkeen vetäjä antaa uuden ohjeen.

Leikissä on aluksi kaksi polttajaa ja muut ovat juoksijoita. Leikkialueelle rakennetaan ns. tulikuja. Heittäjät ovat asettuneet salin sivuille, tulikujan molemmille reunoille ja yrittävät heittää pehmeillä palloilla juoksijoita. Juoksijoiden tavoite on päästä salin toisesta päästä toiseen, ilman, että heihin osuu pallo. Mikäli heittäjän pallo osuu juoksijaa muualle kuin päähän, tämä jää kiinni ja muuttuu myös heittäjäksi. Peli jatkuu kunnes kaikki ovat heittäjiä.

Valitaan yksi leikkijä mustekalaksi. Hän asettuu salin keskiviivalle, muut lapset ovat toisessa päädyssä salia. Mustekala huutaa “kuka pelkää mustekalaa” ja tällöin lapset lähtevät juoksemaan toiseen päätyyn salia, mustekala saa jonkun kiinni tämä leikkijä pysähtyy siihen paikkaan ja yrittää ottaa seuraavalla kerralla muita kiinni tästä paikasta. Hän ei saa liikkua. Vain mustekala saa liikkua ympäri salia. Pelataan kunnes kaikki on saatu kiinni.

Kerätkää kukkia ja lehtiä ja asetelkaa ne talous- tai sanomalehtipapereiden väliin kirjapinon alle kuivumaan. Seuraavalla kerhokerralla kuivuneista kukista voi askarrella esimerkiksi kortteja liimaamalla ne yleisliimalla korttipohjille.

Pienikin lumikasa tai mäennyppylä riittää tämän leikin toteuttamiseen, mutta mitä korkeampi kumpare, sitä parempi. Leikkijät kilpailevat siitä, kuka pystyy valloittamaan huipun ensimmäisenä. Huipulle päästäkseen joutuu leikkijä sekä estämään että väistelemään muita. Kukkulan valloittaneet yrittävät estää muita pääsemästä ylös.

Leikissä on kaksi joukkuetta, jotka menevät salin tai kentän eri päihin. Keskellä on kuningaspallo esim. iso jumppapallo ja molempien joukkueiden takarajan tuntumaan maaliviiva, jonne kuningaspallo pitää saada. Joukkueilla on paljon pikkupalloja tai hernepusseja. Joukkueet heittävät omilla pikkupalloillaan tai hernepusseillaan kuningaspalloa ja pyrkivät saamaan sen vastustajan maaliviivan taakse. Kun kuningaspallo on maaliviivan takana, siitä tulee sen sinne saaneelle joukkueelle piste. Peli voi jatkua, kunnes saavutetaan esim. viisi pistettä.

Hipaksi valittu leikkijä ottaa kiinni muita. Kiinnijäänyt tekee kuperkeikan (piruetin, kärrynpyörän tms.), jonka jälkeen saa jatkaa leikkiä.