Kun jäät vahvistuivat hevosenkantaviksi, jäälle pystytettiin paalu. Sen yläpäähän noin metrin korkeuteen kiinnitettiin 3–4 metrin pituinen puutanko, jota voitiin pyörittää ”navan” ympäri. Tangon toiseen päähän veistettiin jäästä istuin tai kiinnitettiin kelkka, jonka kyydissä sai huimat vauhdit, kun toiset työnsivät tankoa.
Lisätietoja
Leikkiä on leikitty ainakin 1920-40-luvuilta lähtien.
Vanhojen leikkien lähteitä: Kari Kaarina: Piiri- ja laululeikkejä. 1945. WSOY. Nieminen Markku: Kainuun perinneleikkejä. 2000. Juminkeko. Laaksonen Liisa, Salo Maija: Lystiä leikkiä. Perinnettä ja perinneleikkejä. 1985. MLL Okkola Toivo (toim.) Suomen kansan kilpa- ja kotileikkejä. 1928. SKS. Suuri suomalainen leikkikirja. 1986. WSOY.
